Mitä tapahtuisi, jos ensitreffit vietäisiin alttarin sijaan erämaahan?
Askeettisissa olosuhteissa arvot kirkastuvat.
Kun luonto haastaa, on luontevaa tukeutua toiseen ihmiseen. Kuva: Arto KomulainenOlen suuri Ensitreffit alttarilla -ohjelman fani. Ihailen ihmisiä, jotka siihen ovat uskaltautuneet mukaan ja toivon heidän elämäänsä suurta rakkautta.
Olen katsonut kuuliaisesti kaikki tuotantokaudet ja jaksot, analysoinut niitä ystävieni ja toisinaan myös kumppanini kanssa ja miettinyt, miksei paperilla täydellinen yhdistelmä toimikaan tosielämässä.
Se, mikä ohjelmassa eniten vaivaa, on loputon tunteiden vatvominen ennen kuin mitään tunteita on edes syttynyt.
Televisiosta nähdyn perusteella parit viettävät hehkeintä kesää lähinnä ahtaissa kerrostaloasunnoissa ja hotellihuoneissa pohtien, mikä on kun ei ihastu.
Kyllä siinä jo katsojallakin kaatuu seinät päälle.
Ei tarvitsisi kinastella siitä, onko siippa ostanut oikeanlaista oliiviöljyä tai pyöräyttänyt vessaharjaa pöntössä riittävällä pieteetillä.
Keskinkertaisena keittiöpsykologina ja ratkaisukeskeisenä pikaterapeuttina annan tuotannolle ilmaisen idean: lähettäkää parit hääyön jälkeen viikoksi vaeltamaan. Yksi pareista Karhunkierrokselle, toinen Hetta-Pallakselle ja kolmas Kiilopäälle.
Ei tarvitsisi kinastella siitä, onko siippa ostanut oikeanlaista oliiviöljyä tai pyöräyttänyt vessaharjaa pöntössä riittävällä pieteetillä.
Askeettisissa olosuhteissa arvot kirkastuvat. Yhdessä tekeminen lujittaa enemmän kuin tyhjän puhuminen.
Kun luonto haastaa, on luontevaa tukeutua toiseen ihmiseen. Ja kun paleltaa, on vaelluskaveri lähin lämmönlähde.
Yhdessä tekeminen lujittaa enemmän kuin tyhjän puhuminen.
Vaelluksilla onni syntyy pienistä asioista. Esimerkiksi siitä, kun saa juoda vettä suoraan tunturipurosta tai kun rinkan sivutaskusta löytyy vielä yksi rivi taloussuklaata.
Vaellukset paljastavat, mistä ihminen ilahtuu ja miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin.
Ehdotukseni on siis, että pariskunnille määrätään vähintään sata kilometriä kävelyä ja vasta sitten saa erota. Reilumpaa olisi tosin niin päin, että patikoinnin päätteeksi saisi sanoa tahdon tai en tahdo.
Jos jossain olen kokemusasiantuntija niin tässä, sillä omat ensitreffini puolisoni kanssa olivat vaellus Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin 11 vuotta sitten.
Reissun jälkeen päätimme jatkaa samaa polkua. Edelleen tahdomme, mutta television terapeuttien vinkit kuuntelen nyt tarkasti.
Vaellukset paljastavat, mistä ihminen ilahtuu ja miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin.
Toinen syksyn vakio-ohjelmani on Selviytyjät. Toivon todella, että jokainen kilpailija saarella on harjoitellut tulusten käyttöä.
Mikään ei jännitä minua niin paljon kuin se, saavatko finaaliin selviytyvät henkilöt tulen syttymään.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
