Valtion rahoitus ei riitä ennallistamiseen ‒ yksityinen raha ratkaisee

EU:n tavoite luontokadon pysäyttämiseksi käy Suomelle kalliiksi. Valtion rahat eivät siihen riitä, joten lopputulos on kiinni yksityisestä rahoituksesta.

EU:n tavoitteena on käynnistää ennallistamistoimet kaikilla sen tarpeessa olevissa kohteissa vuoteen 2050 mennessä. Suomelle siitä aiheutuu satojen miljoonien tai lähes miljardin euron kustannukset.

”Varmaa on, että julkinen rahoitus ei tuohon riitä. Sen lisäksi tarvitaan siis markkinaehtoista ja vapaaehtoista yksityistä rahoitusta”, toteaa kansliapäällikkö Pekka Pesonen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Pesosen mukaan luonnontilasta on käyty laajaa keskustelua viime aikoina. Se on ymmärrettävää, sillä luonnontilan heikentyminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat yhteiskuntiin maailmanlaajuisesti.

”Luonnontilan parantaminen ei ole pelkästään ympäristöteko, vaan se liittyy myös taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Sillä on merkitystä myös huoltovarmuudelle”, muistutti Pesonen Tapion webinaarissa perjantaina.

Ennallistamisen rahoitustarpeet tarkentuvat kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun ja toteutuksen yhteydessä. Se kuitenkin on selvää jo nyt, ettei julkinen rahoitus riitä siihen.

Soiden ja kosteikkojen ennallistaminen kaipaa lisää yksityistä rahoitusta. Kuva: Sanne Katainen

Ennallistamishankkeita on Suomessa tehty jo vuosia. Niihin on tarjolla rahoitusta erilaisista EU-rahastoista sekä Metson, Helmin, Sotkan ja Ahtin tapaisista ohjelmista.

Pesosen mukaan myös metsänomistajien talousmetsiensä monimuotoisuutta parantavat arjen toimet ovat keskeistä luonnonhoitoa. Niihin on tarjolla Metka-tukea.

”Maanomistajan näkökulmasta luonnontilan parantaminen ei ole vain artiklojen ja luontotyyppien erottelua, vaan se on konkreettisia tekoja, jotka tuottavat hyvää sekä tekijälleen että tuleville sukupolville”, näki Pesonen.

Pesosen mukaan noissa toimissa on kyse metsänomistajan arvovalinnoista. Ratkaisevaa on löytää ratkaisuja, joissa metsänomistajan valinnat johtavat hyviin lopputuloksiin luonnon kannalta.

Yksityisen rahoituksen väyläksi toivotaan toimivia luonnonarvomarkkinoita. Ne perustuvat siihen, että yritys hyvittää luontohaittoja ekologisen kompensaation keinoin.

Tapion selvityksen mukaan yritykset ovat kiinnostuneita etenkin metsien ennallistamisesta. Se selittyy sillä, että metsien merkitys Suomen luonnon monimuotoisuudelle ymmärretään laajasti.

”Metsistä käydään runsaasti julkista keskustelua ja metsien suojelu on konkreettinen ja vaikuttava tapa toteuttaa luontotyötä. Sen sijaan suot ja kosteikot eivät kiinnosta yhtä paljon, vaikka ennallistaminen olisi niillekin tarpeen”, totesi ympäristöasiantuntija Selma Salin Tapiosta.

Metsien merkitys Suomen luonnon monimuotoisuudelle ymmärretään laajasti. Kuva: Kari Salonen

Toistaiseksi yritysten panokset ovat jääneet pieniksi luonnonhoidon tarpeeseen nähden. Salin arvioi, että suuryritykset ja finanssialan toimijat ovat käyttäneet luontotyöhön arviolta 10–40 miljoonaa euroa.

”Summa on merkittävä, mutta se jää silti jälkeen julkisuudessa esitetyistä satojen miljoonien eurojen lisätarpeista. Käytännössä rahoitus pitäisi kymmenkertaistaa”, Salin laskee.

”Vaikka yksityinen rahoitus on vasta idullaan, hankkeilla on jo nyt merkittäviä paikallisia vaikutuksia luonnon tilaan”, sanoo Salin.

Yritysten mukaan suurimmat haasteet liittyvät luonnonhoidon vaikutusten todentamiseen ja mittaamiseen, kustannuksiin sekä toiminnan helppouteen.

”Yritysten on vaikea osoittaa luontotyön rahallista arvoa. Myös luonnonhoidon vaikuttavuutta on vaikea mitata”, myöntää Salin.

Talouden taantuma rajoittaa yritysten intoa luonnonhoidon rahoittamiseen. Sen sijaan ne keskittyvät perustehtäväänsä eli voiton tuottamiseen.

Luonnonhoidon kustannusten siirtäminen tuotteiden hintoihin on myös haasteellista. Kaikki asiakkaat eivät halua siitä maksaa.