Katiskakalastus on nostanut viime vuosina suosiotaan ehkä juuri helppouden ja kalavarmuuden takia. Katiska on tehokas pyyntiväline, jolla saaliiksi tulee yleensä ahvenia, lahnoja, haukia tai talvisin mateita.
Suomen Vapaa-ajankalastajat muistuttavat verkkosivuillaan, että tärkein sääntö on se, että katiskan nielua ei saa jättää vedenpinnan yläpuolelle tai se tilkittävä vaikkapa nippusiteillä. Näin estetään ei-toivotut saaliit, kuten vesilinnut tai lokit, jotka saattavat kiinnostua katiskasta.
18–64-vuotiaan kalastajan on maksettava kalastonhoitomaksu ja kalastukseen on oltava vesialueen omistajan lupa. Alle 18-vuotias tai 65-vuotta täyttänyt katiskapyytäjä pärjäävät vesialueen omistajan luvalla. Useat kalastuskunnat myyvät myös kalastuskunnan ulkopuolisille kalastajille erillisiä katiskakalastuslupia.
Parhaat pyyntipaikat löytyvät kokeilemalla. Hyviä katiskapaikkoja ovat karikkojen vierustat, ruovikot ja niiden reunat. Kesällä useimmat kalat viihtyvät syvällä viileämmässä vedessä, jolloin katiska kannattaa sijoittaa syvänteiden laitamille. Kalasaalista voi etenkin keväällä yrittää lisätä laskemalla katiskat turojen eli veteen upotettujen kuusten tai kaatuneiden puiden viereen. Katiskaan voi kiinnittää myös kuusen oksia.
Hyviin kalastustapoihin kuuluu, että pyydykset koetaan sitä useammin mitä lämpimämpää vesi on. Katiskan paras puoli on se, että sieltä voi näppärästi vapauttaa ylimääräisen saaliin. Alamittaiset kalat tai saaliiksi muuten sopimattomat kalat vapautetaan mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Ruuaksi kelpaavat taas tainnutetaan ja verestetään välittömästi.
Vapaa-ajan kalastajien sivuilla muistutetaan myös siitä, että katiska ei lopeta pyytämistä kuivalla maallakaan. Niinpä linnut ja nisäkkäät voivat eksyä avonaiseksi jätettyyn katiskaan ja pahimmassa tapauksessa kuolla sinne. Siksi katiska pitää säilyttää pyyntiajan ulkopuolella niin, ettei sinne pysty menemään mikään eläin.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
