Miten käy rajan yli vaeltavien luonnonvaraisten eläinten, kuten villisikojen, kun esteaita rakentuu Kaakkois-Suomeen?

Suomen ja Venäjän välisen rajan tuntumassa on iso villin luonnon kaistale. Sen lajistosta on melko vähän tietoa, koska alueella liikkuminen on rajoitettua. Rajavyöhyke on leveimmillään kolmen kilometrin levyinen. Koska itäraja on yli 1 300 kilometriä pitkä, koko rajavyöhykkeen pinta-ala on yli 3 000 neliökilometriä. Se on yhtä suuri alue kuin Yhdysvaltojen Sierra Nevadassa sijaitseva kuuluisa Yosemiten kansallispuisto.

Suomen ja Venäjän rajalla ihmisten liikkuminen on luvanvaraista, mutta luonnoneläimiltä ei raja-alueella passeja tai viisumeja kysellä. Rajavartiolaitos ei myöskään kirjaa rajan ylittäneitä eläimiä omiin järjestelmiinsä. Ainoastaan suurpetohavaintoja rajavartijat kirjaavat mahdollisuuksien mukaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) ylläpitämään Tassu-järjestelmään.

Rajavartiolaitoksen mukaan karhuja, susia, hirviä, ahmoja ja muita eläimiä kulkee rajan yli usein. Kaikki eivät kulje Venäjältä Suomeen, vaan liikenne soljuu molempiin suuntiin.

"Rajojen valvonnan yhteydessä partiomme havaitsevat aina silloin tällöin suurpetoja rajan läheisellä alueella työtehtävien ohessa. Pääasiassa havaintoja on tehty karhuista ja ahmoista. Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan rajavartioston eteläisellä alueella tehdään havaintoja myös villisioista", kertoo everstiluutnantti Samuli Murtonen Pohjois-Karjalan rajavartiostosta.

Nyt itärajalle on aloitettu rakentaa massiivista esteaitaa Suomen ja Venäjän välille. Aidan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun turvallisuusympäristö maiden välillä muuttui oleellisesti Venäjän aloitettua Ukrainassa hyökkäyssodan. Pilottiaita on yli kolme metriä korkea, ja kun mukaan lasketaan aidan päälle tulevat piikkilankaesteet, aidan korkeus nousee neljään metriin.

Aita ei kuitenkaan ole joka paikassa samanlainen. Rajavartiolaitoksen verkkosivustoilta selviää, että ensimmäisestä 70 kilometrin osuudesta Kaakkois-Suomeen rakennetaan 52 kilometriä, Pohjois-Karjalaan kahdeksan kilometriä sekä Kainuuseen ja Lappiin molempiin viisi kilometriä. Suunnitelman mukaan esteaidan pituus on sen valmistuessa yhteensä noin kaksisataa kilometriä.

Aidan tarkoitus on tukea Suomen rajojen valvontaa erityisesti poikkeustilanteissa, jos rajalle pyrkisi massoittain siirtolaisia tai ihmisiä ohjattaisiin sinne painostamalla.

Ihmisjoukkojen lisäksi aita tulee kuitenkin estämään myös luonnonvaraisten eläinten liikkumista. Tähän saakka eläimet ovat päässeet kulkemaan rajan yli varsin vapaasti.

Myös Rajavartiolaitoksen tekemässä ympäristöselvityksessä tunnistettiin, että aitahankkeella tulisi olemaan merkittäviä vaikutuksia erityisesti suurpetojen ja hirvieläinten liikkumiseen Suomen ja Venäjän välillä. Ongelmallisin kohta on Kaakkois-Suomi, jonne pääosa aidasta sijoittuu.

Rajavyöhykkeellä ei voi liikkua ilman erityistä lupaa. Ilman lupaa alueella liikkumisesta voi seurata rangaistus. Kuva: Mikko Nikkinen

Raja-aita halutaan pystyyn nopeasti, joten Kaakkois-Suomen ELY-keskus on 29. toukokuuta tehnyt päätöksen, ettei esteaidan rakentamista varten tarvita ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaista arviointimenettelyä (yva).

Sitä sovelletaan yleensä hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi moottoritiet, kaatopaikat, tuulivoimalat ja suuret kotieläinrakennukset.

Luonnonvarakeskus totesi omassa lausunnossaan, että liikkumisesteet ovat yksi merkittävimpiä eläinlajien suojeluun ja kannanhoitoon liittyviä haasteita. Se arvioi, että riistaeläimille ja vaelluskaloille itärajalle suunnitellulla esteaidalla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja esitti, että YVA-menettelyä olisi tarpeen harkita.

Rajavartiolaitoksen ja Luken välisissä neuvotteluissa kuitenkin päädyttiin lopulta siihen, että eläinten liikkumiseen kohdistuvia haittavaikutuksia vähennetään eläinporttien avulla.

"Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan haittavaikutukset voidaan estää sillä, että esteaitaan tehdään eläinportti noin kolmen kilometrin välein", Rajavartiolaitoksen hankepäällikkö Ismo Kurki sanoo.

Käytännössä eläinportti on kolmen metrin levyinen ja koko aidan korkuinen aukko, joka voidaan rajatilanteen siitä vaatiessa lukita etänä.

Rajavartiolaitos on myös lupautunut selvittämään sekä omien yksiköidensä että paikallisten metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten avustuksella paikat, joita hirvet, sudet ja villisiat käyttävät valtakunnan rajan ylittämiseen. Esteaitaan sijoitettavien eläinporttien paikat päätetään näiden tietojen perusteella.

Kaikkia eläinlajeja esteaita ei tietenkään pidättele. Esimerkiksi suurin osa linnuista ylittää aidan helposti lentämällä. Suomen ympäristökeskuksen erikoisasiantuntija Riku Lumiaro arvioi, että raja-aita tulee Kaakkois-Suomessa vähentämään suurpetojen, hirvieläinten ja villisikojen vaelluksia rajan molemmin puolin.

"Se varmaankin hidastaa susien geenivirtaa. Ihan kokonaan se ei kuitenkaan sitä lopeta, sillä etenkin karhu ja susi saattavat uida vesistöjen kohdalla Venäjältä Suomeen. Pohjoisempana aita ei ole yhtenäinen, vaan suurpedot kykenevät liikkumaan rajan ylin entiseen tapaan", Lumiaro tiivistää.

Monet karhut menevät talviunille Venäjän puolelle.  Kuva: Markku Vuorikari

Tarkemmin asiaa on tutkittu viimeksi vuonna 2019. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriö tilasi selvityksen, jossa tutkittiin Suomen itärajan villisika-aidan ekologisia vaikutuksia. Aidalla haluttiin silloin torjua ihmisten sijasta rajan takana vaanivaa afrikkalaista sikaruttoa. Villisika-aidan suunniteltu kokonaispituus olisi ollut maksimissaan noin viisisataa kilometriä, ja sen oli tarkoitus ulottua Vironlahdelta noin Nurmeksen korkeudelle eli Suomi-neidon lanteille saakka.

Villisika-aita ei olisi ollut täysin aukoton, sillä siihen olisi jouduttu jättämään aukkoja aitaa leikkaavien maantieteellisten esteiden kohdalle. Pelkästään aitaa leikkaavia teitä oli yli neljäsataa.

Tutkimuksen mukaan aidan vaikutus ei olisi negatiivinen pelkästään Suomen eläimistölle, vaan myös koko Fennoskandian ja Läntisen Euraasian suurnisäkkäille, etenkin lajeille, joiden levinneisyys kattaa raja-alueiden molemmat puolet.

Suunnitteilla olleen aidan arvioitiin haittaavan monien Suomen biodiversiteettitavoitteiden toteutumista. Lisäksi raportissa kerrottiin, että aidat ohjaavat eläimiä liikkumaan uusille alueille, koska perinteiset vuodenaikaisvaellukset estyvät. Arvioitiin, että paikallisesti esimerkiksi hirvikolarit, metsävahingot ja kotieläinvahingot voivat kohdistua jatkossa niille alueille, joille eläimet aitaamisen takia siirtyvät tai jäävät oleskelemaan tavallista pidemmäksi aikaa.

Raportin mukaan maantieteellisellä yhteydellä Venäjän populaatioihin on suuri merkitys monien lajien runsaudelle, elinvoimaisuudelle ja kannanhoidolle sekä Suomessa että Venäjällä. Muutokset näkyvät sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä.

Eläinten kulkemisen estyminen maiden välillä voi vaikuttaa erityisesti suurpetojen kantoihin ja siihen, miten EU:n luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamista tulkitaan, kun lajien populaatioihin ei enää virtaa utta perimäainesta Venäjältä yhtä paljon kuin ennen.

Tällä hetkellä esimerkiksi Suomen susien geneettinen monimuotoisuus on hyvällä tasolla itäisessä Suomessa lähellä rajaa.

"Tällä hetkellä sudet liikkuvat rajan yli tasaisesti vuoden ympäri ja osa reviireistä halkoo sekä Suomen että Venäjän aluetta. Raja-alueella on neljä suden laumareviiriä ja kolme paria rajan molemmin puolin", Lumiaro kertoo.

Raja-alueella on neljä suden laumareviiriä ja kolme paria rajan molemmin puolin. Kuva: Annamari Filpus

"Venäjän puolella monien suurpetojen kannat ovat Suomea vahvempia, joten ainakin karhun, suden ja ahman osalta Venäjältä Suomeen kohdistuu vuosittaista tulomuuttoa", Lumiaro arvioi.

Myös osa karhuista vaeltaa rajan yli vuosittain. Luken seurantatutkimusten mukaan monet mesikämmenet viihtyvät kesäaikaan Suomen puolella, koska täällä on vähemmän karhuja ja enemmän ravintoa kuin itärajan takana. Talviunille ne siirtyvät Venäjän puolelle.

Vuonna 2019 valmistuneen arvion lopputulema oli, että villisika-aidan vaikutus afrikkalaisen sikaruttoriskin pienentäjänä oli siitä aiheutuviin haittoihin nähden kyseenalainen, ja aita päätettiin jättää rakentamatta.

Niinpä villisikalaumat kulkevat toistaiseksi sulavasti rajan yli. Viime elokuussa Pohjois-Karjalan rajavartiolaitos jakoi Twitterissä videon, jossa suuri villisikalauma ylittää rajan Tohmajärvellä.

Suomen villisikakanta on peräisin Venäjältä, ja talvien lämpenemisen myötä villisikojen tulo Venäjältä on voimistunut. Tuoreimman kanta-arvion mukaan Suomen villisikakanta oli vuoden alussa keskimäärin 2 500 yksilöä.

Villisika-aidan merkitys afrikkalaisen sikaruttoriskin pienentäjänä nähtiin haittoihin nähden kyseenalaisena. Villisika-aita päätettiin jättää rakentamatta. Kuva: Lari Lievonen

Vaikka aidan on todettu haittaavan eläinten kulkemista ja elinvoimaisuutta ja vaikeuttavan kannanhoitoa, kaikki aidan aiheuttamat muutokset eivät ole kielteisiä.

Venäjän kautta Suomeen on kautta aikain tullut tulokas- ja vieraslajeja, joiden kulkua tuleva aita estää.

Tähän mennessä Pietarin suurkaupunkialue ja Suomenlahti ovat olleet suurimmat esteet eläinten leviämiselle Suomeen. Suurin osa uusista tulokkaista saapuu Suomeen Venäjältä Karjalankannaksen ja Maaselän kannaksen kautta.

Ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa voi vallita Unkarin tyyppinen ilmasto vuonna 2070. Pohjois-Suomessa puolestaan olisi Etelä-Suomen kaltainen ilmasto. Ilmaston mukana muuttuu myös eläimistö. Niinpä esimerkiksi saksanhirvestä uumoillaan ilmaston lämmetessä uutta hirvieläinlajia Suomeen.

"Raja-aita tulee varmaankin hidastamaan uusien lajien vaeltamista ja kotiutumista Suomeen. Aidan valmistuttua saksanhirvi eli isokauris kotiutuu meille vähitellen Ruotsin kautta, jos kannaksen reitti on suljettu", Lumiaro sanoo.

"Venäjän puolella on tarhattu muun muassa soopeleita ja visenttejä. Meille päätyneet soopelit ovat olleet juuri tarhakarkulaisia, joiden eksymisen Suomeen aita estää", Riku Lumiaro sanoo.

Jos uudet haitalliset vieraslajit vakiintuvat Suomen lajistoon, on niiden kannanhallinta erittäin vaikeaa ja kallista. Vieraslaji voi myös uhata alkuperäislajeja kilpailemalla samoista resursseista tai levittämällä tauteja tai loisia. Esimerkki tällaisesta Suomeen levinneestä lajista on supikoira, joka aiheuttaa paljon tuhoa vesilinnuille.

Esteaidan käyttöikä on pitkä, joten sitä voi ympäristövaikutusten näkökulmasta pitää pysyvänä muutoksena ympäristölle. Vastaavanlaisia aitoja on rakennettu myös muualla maailmassa. Kansainvälisesti tutkijat ovat varoittaneet siitä, että kansallisen turvallisuuden nimissä pystytetyillä aidoilla ja muureilla voi olla tahattomia mutta merkittäviä seurauksia luonnon monimuotoisuudelle.