Petojen paluu

Suurpetojen paluu Eurooppaan on luonnonsuojelun näkökulmasta ollut menestystarina. Etenkin sen laajuus ja nopeus on yllättänyt. Esimerkiksi susien määrä Euroopassa on kasvanut jopa 35 prosenttia vuodesta 2016.

Large Carnivore Initiative for Europe (LCIE) arvioi, että vuonna 2023 Euroopassa oli jo yhteensä 23 000 sutta ja 20 400 karhua. Suurpetojen suojelu on keskeinen osa IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton toimintaa Euroopassa, ja LCIE on sen alla toimiva asiantuntijaryhmä.

Suurpetojen paluu ei ole kuitenkaan tapahtunut ongelmitta, sillä petojen leviäminen on johtanut yhä useammin konflikteihin ihmisten kanssa. Sitä mukaa kun sudet ja karhut ovat laajentaneet reviirejään uusille alueille, myös niiden aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet.

Ihmisen ja suurpetojen kohtaamisiin suhtaudutaan eri tavalla eri puolilla maailmaa.

Monissa Aasian, Afrikan ja Pohjois-Amerikan maissa suurpedot eristetään ihmisistä erämaihin ja suojelualueille, jolloin konflikteilta ihmisen ja suurpedon kanssa vältytään. Euroopassa ihmiset ja pedot joutuvat puolestaan keksimään keinoja elää rinnakkain.

Ihmiset tappoivat susia vuosisatojen ajan, kunnes 1970-luvulla susikanta painui pohjalukemiin. Susista jäi jäljelle vain muutamia pieniä osapopulaatioita Etelä- ja Koillis-Eurooppaan. Sen jälkeen susi suojeltiin.

Euroopan komission vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan susi on lajina toipunut onnistuneesti koko Euroopan mantereella. Vuonna 2023 susia havaittiin kaikissa EU-maissa Irlantia, Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta.

Susireviirien jatkuva laajentuminen on johtanut sosioekonomisiin haasteisiin, jotka liittyvät erityisesti susien rinnakkaiseloon ihmisen ja maatalouselinkeinojen kanssa.

Susien arvioidaan tappavan EU:ssa noin 65 500 kotieläintä vuosittain. Kuva: Hannu Huttu

Tällä hetkellä susien arvioidaan tappavan EU:ssa noin 65 500 kotieläintä vuosittain. Raportin mukaan suurin osa, 73 prosenttia, on lampaita ja vuohia, 19 prosenttia lehmiä ja kuusi prosenttia hevosia ja aaseja.

Suurimmat vahingot on raportoitu Espanjasta, Ranskasta ja Italiasta, jossa jokaisessa sudet tappavat reilut 10 000 eläintä joka vuosi.

Ranskassa susien tappamaksi päätyy pääasiassa lampaita, Espanjassa karjaa, Lounais-Euroopan vuoristossa hevosia. Suomessa ja Ruotsissa sudet tappavat lisäksi satoja poroja vuosittain metsästyksestä huolimatta.

Susien kotieläimille aiheuttamat vahingot korvataan useimmissa EU-maissa yleensä jälkikäteen, mikä edellyttää vahingon tarkkaa dokumentointia. Euroopan unionissa susivahingoista maksetaan korvauksia noin 18,7 miljoonaa euroa vuodessa. Eniten korvauksia maksaa Ranska, jonka korvaussumma ylitti vuonna 2022 neljä miljoonaa euroa.

EU:ssa susi on ollut luontotyyppidirektiivin liitteen IV mukaisesti tiukasti suojeltu. Seitsemässä jäsenvaltiossa susi on kuulunut liitteeseen V eli se on ollut suojeltu joko koko alueellaan tai osassa niitä. Joissakin maissa, joissa sudet ovat liitteessä V, niitä hoidetaan riistalajeina.

Tällainen tilanne on ollut Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Bulgariassa. Puolassa, Slovakiassa, Espanjassa ja Kreikassa sudet on sisällytetty osittain tai kokonaan liitteeseen V, mutta maat ovat suojelleet susia kansallisella lainsäädännöllä.

Nyt suden suojelua on kuitenkin päätetty keventää Euroopassa. Euroopan parlamentti hyväksyi toukokuussa komission ehdotuksen luontodirektiivin liitteiden muuttamista suden suojeluaseman osalta siten, että suden suojelutaso muuttuu täysin rauhoitetusta lajista suojelluksi.

Muutos mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat höllentää susien metsästykseen liittyvää lainsäädäntöä. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö on aloittanut kansallisen toimeenpanon valmistelun suden metsästyksen järjestämiseksi.

Uusi suojeluasema tarjoaa jäsenmaille enemmän joustoa susikantojen hallintaan, sanoo Euroopan metsästäjien keskusjärjestö Facen pääsihteeri David Scallan.

”Jäsenmaiden on kuitenkin edelleen varmistettava suden suotuisa suojelutaso, ja ne voivat edelleen kansallisessa lainsäädännössä luokitella suden täysin rauhoitetuksi lajiksi ja soveltaa tiukempia suojelutoimia”, Scallan muistuttaa.

”Jotta voidaan ylläpitää elinkelpoisia ja terveitä susikantoja Euroopan maaseudulla ja varmistaa kestävä rinnakkaiselo maaseutuyhteisöjen ja muiden villieläinten kanssa.”

Suotuisan suojelun taso on kuitenkin määritelmä, joka on aiheuttanut päänvaivaa esimerkiksi Virossa. Siellä määritelmästä on käyty kiistaa Viron metsästäjäliiton ja ympäristöviraston välillä.

Kiistassa on kyse siitä, ovatko susien pyyntikiintiöitä koskevat hallinnolliset päätökset laillisia, koska susi on Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan Virossa kansallisesti vaarantunut.

EU-tuomioistuimen 12. kesäkuuta tekemän päätöksen mukaan on mahdollista, että IUCN:n punaisen kirjan mukaan laji on kansallisesti vaarantunut, mutta samaan aikaan se voi olla yksittäisen jäsenvaltion alueella suotuisan suojelun tasolla.

Tuomioistuimen mukaan maan on ensin tarpeen tehdä arviointi paikallisesti ja kansallisesti, mutta se muistuttaa, ettei se välttämättä anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Myös IUCN suosittelee varovaisuutta sovellettaessa punaisen listan kriteerejä kansallisten rajojen sisälle.

”Jos eläinlaji kuuluu populaatioon, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, kyseinen jäsenvaltio voi ottaa huomioon alueensa ja nykyisen populaation välisen vaihdon tai kyseisen lajin naapurijäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa esiintyvät populaatiot”, tuomioistuimen ratkaisussa todetaan.

Karhut ovat aiheuttaneet Euroopassa myös kuolemantapauksia, viimeisin sattui Romaniassa heinäkuun alussa.  Kuva: Pexels

Karhuja on LCIE:n (Large Carnivore Initiave in Europe) tietojen mukaan Euroopassa suurin piirtein saman verran kuin susia, mutta suurin osa karhukannasta on keskittynyt pohjoismaihin ja Baltian maihin. Suurin karhukanta on Romaniassa.

Ruskeakarhuja on havaittu lähes kaikissa Euroopan maissa. Tähän mennessä karhuista ei edes satunnaisesti raportoitu Belgiasta, Tanskasta, Luxemburgista, Alankomaista ja Turkin Euroopan puoleisesta osasta.

Karhut kuuluvat luontodirektiivin liitteeseen IV kaikkialla Euroopassa eli ne ovat tiukasti suojeltuja. Sen ansiosta karhukannat ovat kasvaneet; vuodesta 1960 lähtien karhukanta on kasvanut Euroopassa 44 prosenttia ja viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvu on ollut 17 prosenttia.

Karhujen tiedetään aiheuttaneen eläin- ja maatalousvahinkoja, mutta ne ovat hyökänneet myös ihmisten kimppuun. Viimeisin kuolemantapaus tapahtui Romaniassa heinäkuun alussa.

”Tarkkoja lukuja on erittäin vaikea saada. Useimpien saamat vammat ovat lieviä tai kohtalaisia, ja kuolemaan johtaneet hyökkäykset ovat erittäin harvinaisia”, David Scallan sanoo.

Facen tietojen mukaan Slovakiassa karhu hyökkäsi ihmistä kohti 15 kertaa, ja yhdessä tapauksista ihminen sai surmansa.

Romaniassa raportoidaan joka vuosi noin 200 karhun hyökkäystä, joista yksi tai kaksi johtaa kuolemaan. Maan ympäristöministeriön tietojen mukaan vuosina 2016–2021 karhut hyökkäsivät ihmisen kimppuun 154 kertaa. Yhteenotoissa loukkaantui 158 ihmistä ja 14 kuoli.

Viime vuonna karhun hyökkäys johti 19-vuotiaan retkeilijän kuolemaan, ja maan pääministeri kutsui kansanedustajat kesälomalta hätäistuntoon. Romanian kansanedustajat päättivät kaksinkertaistaa metsästyskiintiön 426 karhuun.

Suuntaus on ollut samanlainen myös muualla. Esimerkiksi Ruotsi on myöntänyt tänä vuonna luvat 465 karhun tappamiseen.

Suurpetoja esiintyy Euroopassa hyvin erilaisissa ekologisissa, luonnonsuojelullisissa, sosiokulttuurisissa ja poliittisissa tilanteissa. Tämä selittää myös erilaisia​​ asenteita suurpetoja kohtaan ja kirvoittaa luonnonsuojelijoiden ja paikallisten asukkaiden välillä joskus kiivastakin suukopua.

Luontojärjestö Greenpeacen mukaan Euroopassa nyt vallitseva trendi heikentää suurten petoeläinten suojelua on iso askel suojelussa taaksepäin.

”Susien onnistuneen suojelun kannalta Euroopassa on tärkeämpää käsitellä niiden sosiaalista hyväksyntää kuin pelkästään ekologisia näkökohtia. Metsästäjät ovat – ja heidän täytyy olla – osa ratkaisua”, David Scallan sanoo.

Samaan tapaan ajattelee Hanna Pettersson, joka on Yorkin yliopiston yhteiskuntatieteilijä. Hän on tutkinut vuosia ihmisten ja suurpetojen rinnakkaiseloa Euroopassa. Hänen mukaansa kestävimmät tavat luoda rinnakkaiseloa pohjautuvat paikallisen tiedon ja osaamisen hyödyntämiseen.

”Yleisiä kaikkialla toimivia ratkaisumalleja ei ole, vaan paikallisten ihmisten kanssa tulisi etsiä keinoja, jotka ovat tarpeellisia ja toimivia juuri tietyissä paikallisissa olosuhteissa. Lisäksi tulisi etsiä uusia tapoja jakaa kustannuksia ja hyötyjä uudelleen, jotta suurpetojen paluu Eurooppaan tapahtuisi oikeudenmukaisella tavalla.”