Supikoira kestää kylmää ja yleistyy kovaa vauhtia

Turun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat, että supikoira voi pysyä aktiivisena hyvinkin kylmissä oloissa. Myös riistakolmiotutkimuksessa on havaittu, että supikoira on sopeutunut kylmiin olosuhteisiin, eikä kylmyys ole estänyt supikoirakannan kasvamista pohjoisessa.

Metsästäjä-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan supikoirasta on tullut jo yleisin keskikokoinen petoeläin Etelä-Suomessa. Etenkin vesistöjen ympäristössä sitä havaitaan selvästi enemmän kuin kettuja ja mäyriä.

GPS-pannoilla varustettujen supikoirien seurannat ovat osoittaneet, että supikoirat liikkuvat Lapissa enemmän kuin etelässä. Pohjoisessa eläinten käytössä olevien resurssien ja supikoirien tiheys on alhaisempi.

Tämä aiheuttaa sen, että yksilöt joutuvat vaeltamaan pidempiä matkoja kuin etelässä, jossa supikoirat pysyivät seurannan aikana melko tiukasti elinpiirillään ja liikkuivat vain joitakin kilometrejä.

Monet tutkimuksissa mukana olleet pohjoisen yksilöt olivat niin sanottuja Juudas-eläimiä. Nämä ovat GPS-seurannalla varustettuja yksilöitä, joita on käytetty niiden seuraan hakeutuvien kumppaneiden poistamiseen. Tämä ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan selitä eroja liikkumisaktiivisuudessa.

Supikoirien liikkeitä on seurattu seurantapantojen avulla. Kuva: Kari Lindholm

Sekä etelässä että pohjoisessa supikoirat pystyvät joustavasti ylittämään erilaisia liikkumisesteitä, kuten vesistöjä, mikä lisää niiden leviämispotentiaalia. Saaristossa supikoirien on todettu liikkuvan saaresta toiseen etenkin talvisaikaan jäitä pitkin.

Supikoira listattiin EU:n haitallisten vieraslajien joukkoon vuonna 2019. Supikoira on osoittautunut vesilintujen keinopesätutkimuksissa eniten pesätuhoja aiheuttavaksi nisäkäslajiksi Suomessa.

Supikoiran ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja elinympäristön mukaan. GPS-seurannan perusteella laji näyttää suosivan kosteikkoja juuri vesilintujen pesimäaikaan. Vesilintujen lisäksi supikoira syö keväisillä kosteikoilla sammakoita.

Supikoirien poistaminen kokonaan vesistöjen rannoilta on osoittautunut erittäin haasteelliseksi. Lintujen pesimäaikaan 31 tutkimuskosteikolla supikoiramäärät on kuitenkin saatu selkeään laskuun.

Määrän väheneminen on näkynyt selvästi siinä, että keinopesät ovat säilyneet paremmin koskemattomina.

Vaikka yksittäisiltä Helmi-hankkeen kohteilta on saatu tietoja parantuneista lintukannoista, ei tehopyynnin kokonaisvaikutuksesta lintukantoihin ole vielä saatavilla varmaa tutkimustietoa.

Nyt saadut uudet tiedot perustuvat Turun yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin, jota maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut Sotka-hankkeen kautta.

Rahoituksella tutkittu supikoirien poiston tehokkuutta, vaihtoehtoisia menetelmiä linnun pesien suojaamiseksi sekä supikoiran ravinnonkäyttöä ja esiintymistä Suomessa.