Euroopanmajava asuttaa Myllyluomaa. Jyrsijän jälki näkyy kaatuneina puina ja tulvivana uomana. Kuva: Taina Renkola
Mallikasta vesiensuojelua tehdään metsänomistajaa kuunnellen: ”Totta kai luontoa pitää suojella”
Metsänomistaja Raimo Lakso teetti puronvarren hakkuun yhteistyössä metsäalan opetusta antavan Sedun kanssa. Turvealalla uran tehneelle Laksolle vesiensuojelutoimet ovat tuttuja. ”Vaatimuksia kiristetään ympäristösuojelun nimissä huomioimatta sitä mittavaa työtä, minkä maanomistajat tekevät vesiensuojelun eteen, vieläpä vapaaehtoisesti”, hän sanoo.TilaajalleKauhajoki
Raimo Lakso toteutti puronvarren harvennuksen ympäristönäkökulma edellä. ”Totta kai luontoa pitää suojella ja miettiä toimenpiteet sen mukaan. Näin tekee valtaosa metsänomistajista”, hän sanoo. Kuva: Taina RenkolaKauhajoen Ikkeläjärvellä Myllyluoma virtaa mutkaisena uomana Raimo Lakson maiden läpi. Puroa ympäröivä metsä on vuosikymmenten aikana käsitelty moneen tapaan, eikä se ole metsälain 10 pykälän määrittämällä tavalla luonnontilainen.
”Tässä kasvoi aikanaan järeä kuusikko, joka hakattiin vuonna 1985. Kuuden hehtaarin alasta neljä raivattiin pelloksi juuri ennen raivauskiellon voimaanastumista. Puron varteen on läjätty kannot ja muu pellonraivauksen jättömaa, pengertä laajentaen. Puronvarsi uudistui koivulle luontaisesti ja palstalla on tehty sen jälkeen kertaalleen risusavotta”, kertoo Lakso.
Myllyluoman palautumista luonnonmukaiseen tilaan edesauttavat maanomistajan vapaaehtoiset vesiensuojelutoimet. Koivujen seassa kasvaa monimuotoisuuden näkökulmasta arvokkaita leppiä, haapoja, pihlajaa ja tuomea. Uomaa asuttaa euroopanmajava, jolla on Kauhajoen seudulla vahva kanta.
Valtio on lunastanut Myllyluoman ympäristöä suojeluun ylempänä, luonnontilassa pysyneiltä osilta. Metsäkeskus vastasi puron ylitykseen tehdyn siltarummun rakentamisesta.
Kun puronvarren lehtipuuvaltainen metsikkö saavutti harvennuskypsyyden, Lakso halusi toteuttaa hakkuun ympäristö huomioiden. Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Sedun metsäalan opettaja Ari Mansikkaviita kiittelee metsänomistajan esimerkillistä toimintaa vesiensuojelussa.
Lakso otti yhteyttä ensin metsänhoitoyhdistykseen ja teki kuviosta hakkuuilmoituksen. Sitten metsäkeskus tarkasti kohteen ja totesi, että hakkuille ei ole estettä.
”Lakso otti sen jälkeen yhteyttä meille Seduun pitkän yhteistyötaustamme myötä. Sovittiin erikoiskohteen hakkaamisesta oppilastyönä. Kokemus oli opetuksen kannalta arvokas, sillä vastaavia vesistökohteita ei juuri vastaan tule.”
Raimo Lakso (vas.) ja Ari Mansikkaviita pitävät vesiensuojelutoimia tärkeinä. Kuva: Taina RenkolaJyrkkä pellon ja puronvarren välinen penger asetti elo-syyskuun taitteessa tehdylle hakkuulle omat reunaehtonsa ja määritti ajouran paikan. Ajourat pyrittiin tekemään mahdollisimman kauas purosta. Hakkuutähteet kerättiin pois puron varrelta. Harvennus on toteutettu niin, että puusto on tiheämpää rannassa, varjostusta lisäten, ja harvenee peltoa kohti mentäessä. Tavoitteena on, että lehtipuuston alle kehittyy kuusen alikasvos.
Puron ylityksen rakentamisesta vastasi Metsäkeskus. Kuva: Taina RenkolaOpetustyönä tehtäessä työlle on riittävästi aikaa. Hätäillä ei tarvitse, vaan jokaista puun poistoa voidaan arvioida harkiten. Vesiensuojelutoimenpiteitä tehdään metsissä yleensä olosuhteiden, pimeyden ja lumipeitteen, sekä aikataulujen armoilla.
”Kaikissa hakkuukoneissa ei ole moderneja karttaohjelmia, joista saa tietoa suojelukohteista hakkuun aikana, silloin tieto pitää olla kuljettajalla etukäteen. Inhimillinen tekijä on aina mukana työssä, mutta tahallaan vesistöjä ei nykykorjuussa pilata. Työohjeet ovat tiukentuneet ja kenttäohjeet tarkentuneet, mutta virheitä tulee. Nyt ne saavat kohtuuttomat mittasuhteet ja yleistetään toimintamallina koko alalle”, pohtii Mansikkaviita.
Hän painottaa, että konetyö jättää aina jälkensä.
”Se on nykyajan tapa tehdä työtä. Onneksi luonto korjaa jäljet ajan kanssa.”
Metsäkoneenkuljettajien opinnoissa ympäristökoulutuksella on ollut merkittävä osansa jo vuosikymmeniä. Kuva: Taina RenkolaMetsäkoneenkuljettajien opinnoissa on ympäristökoulutuksella ollut merkittävä osansa jo vuosikymmeniä. Luonnonhoitokortin suorittaminen kuuluu koulutukseen.
”Vesistön suojelun eteen tehdään nykyään merkittäviä, vaikuttavia toimenpiteitä. Olen urani aikana nähnyt vesiensuojelun kehittymisen 80-luvulta tähän päivään. Vaatimukset ovat kiristyneet merkittävästi. Silloin 40 vuotta sitten metsänhoidossa vesistön käsittely keskittyi ojitukseen ja kuivattamiseen. Jo pitkään asenne on ollut päinvastainen. On kehitetty toimivia maa-aineksen valumia pysäyttäviä keinoja, kuten kaivukatkot, laskeutusaltaat ja suodatuskentät”, Mansikkaviita sanoo.
Metsänomistajat ovat ottaneet ison vastuun toimenpiteistä omalla kustannuksellaan, hän korostaa.
”Oikeat ratkaisut mietitään kussakin kohteessa talouden ja suojelun kompromissina. Metsätaloudella kun on vielä toistaiseksi kansantaloudessamme iso merkitys.”
Majava on kaatanut puron varresta isojakin runkoja. Kuva: Taina RenkolaRaimo Laksolle vesiensuojelutoimenpiteet ovat tuttuja, sillä takana on 50 vuoden työura turvetuotannon parissa.
”Vaatimuksia kiristetään ympäristösuojelun nimissä huomioimatta sitä mittavaa työtä, minkä maanomistajat tekevät vesiensuojelun eteen, vieläpä vapaaehtoisesti.”
Lakso muistuttaa, että luonto ei voi olla täysin koskematon kokonaisuus, sillä aivan jokainen elää luonnonvaroista.
”Suojelutoimenpiteiden kritisoijat eivät näytä ymmärtävän myöskään sitä, että aina kun tehdään, jää jälki. Metsän avohakkuusta on tehty kauhistelun kohde. Avohakkuu on metsän uudistamista, ja unohdetaan, että se tapahtuu myös luontaisesti. Totta kai luontoa pitää suojella ja miettiä toimenpiteet sen mukaan. Näin tekee valtaosa metsänomistajista”, Lakso toteaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
