Metsä on hiilinielu, mutta kutistui taas – tästä nielun hupeneminen johtuu

Maankäyttösektorin päästöt olivat vuonna 2024 suuremmat kuin edellisvuonna, kertoo Tilastokeskus.

Nettopäästöt olivat 9,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttitonneina mitattuna. Vuonna 2023 ne olivat 6,2 miljoonaa tonnia. Tulokset perustuvat kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietoihin.

Maankäyttösektori jaetaan metsämaahan, viljelysmaahan, ruohikkoalueisiin, kosteikoihin, rakennettuihin alueisiin ja puutuotteisiin.

Viljelysmaat (8,44 miljoonaa tonnia) ja kosteikot (2 miljoonaa tonnia) olivat maankäyttösektorin suurimmat päästöjen lähteet. Viljelysmaan päästöistä valtaosa oli peräisin turvepohjaisten peltojen maaperästä.

Ainoastaan puutuotteet ja metsämaa olivat maankäyttösektorin nettonieluja eli niiden päästöt ja nielut olivat hiilinielujen puolella.

Puutuotteiden nielu oli 2 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina. Metsämaa oli pieni, 0,15 miljoonan tonnin nettonielu. Se on 3,5 miljoonaa tonnia pienempi kuin vuonna 2023.

Metsämaa jaetaan kasvibiomassaan, kivennäismaahan, orgaaniseen eli turvemaahan sekä muihin päästöihin. Kasvibiomassa eli metsien puut olivat 11,1 miljoonan tonnin hiilinielu vuonna 2024, sillä puuston kasvu ylitti puuston kokonaispoistuman eli hakkuut ja luonnonpoistuman.

Myös kivennäismaat olivat pieni, 0,76 miljoonan tonnin hiilinielu.

Sen sijaan turvemaan hiilidioksidipäästöt olivat 9,71 miljoonaa tonnia ja metaanipäästöt 1,91 miljoonaa tonnia, mikä saa metsämaan nielut asettumaan 0,15 miljoonaan tonniin.

Luonnonvarakeskuksen mittaustapa on muuttunut hieman viime vuodesta. Viime vuoden tilastoissa vuoden 2023 maankäyttösektorin päästöt olivat 12 miljoonaa tonnia ja metsämaan osuus siitä 1,22 miljoonaa tonnia.

Tämän vuoden mittausmenetelmän mukaan vuonna 2023 maankäyttösektorin päästöt olivat enää 6,9 miljoonaa tonnia ja metsämaa oli 3,64 miljoonan tonnin hiilinielu.

Uuden menetelmän mukaan puut ja kivennäismaa ovat olleet koko 1990-luvulta alkaneen laskentajakson ajan hiilinieluja.

Siitä huolimatta, että mittaustavan muutos paransi tilastoja hieman, on metsien hiilinielu huvennut tasaisesti 2010-luvulta lähtien.

Suomen metsien hiilinielujen tilanteen voi jakaa kolmeen aikakauteen. Vuosina 1990–2008 metsien hiilinielut olivat vakaat, noin 30 miljoonaa tonnia vuodessa.

Vuonna 2009 metsien hiilinielu oli lähivuosiaan suurempi, sillä finanssikriisi ja taantuma rajoittivat metsien käyttöä.

Vuosina 2010–2018 hiilinielut romahtivat totutusta perustasosta lähelle nollaa.

Vuosina 2018–2023 hiilinielu asettui uudelle vakaalle tasolle nielun ja päästön rajamaille.

Kasvaneet hakkuut ovat pääsyy hiilinielujen pienenemiseen. Kuva: Jarno Mela

Se, että hiilinielu on nollan tuntumassa, ei tarkoita, että hiilivarasto olisi kadonnut. Se vain ei muutu juurikaan.

Metsän nettonielun häviämistä selittävät vähenevä puuston biomassakasvu, kasvava puuston poistuma eli käytännössä hakkuut, kasvavat turvemaapäästöt ja vähenevä kivennäismaan nielu.

Toisin sanoen kadonnut hiilinielu on seurausta siitä, että puuston kasvu on hidastunut ja samaan aikaan hakkuumäärät ovat kasvaneet.

Hakkuiden kasvaminen selittää valtaosan hiilinielujen kutistumisesta. Miljoonan kuutiometrin muutos hakkuissa vastaa 1,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Turvemaapäästöt kasvavat, koska lämpenevässä ilmastossa ojitettujen suometsien turve hajoaa entistä nopeammin ja vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään. Kivennäismaan nielu puolestaan kärsii vähenevästä karikesyötteestä.