Minkit hoitolaitoksiin

Etenkin somessa metsästykseen liittyvä keskustelu polarisoituu varsin usein. Moni metsästäjä saa ikävää palautetta ‒ jopa tappouhkauksia ‒ metsästykseen liittyvistä julkaisuistaan.

Niinpä moni metsästäjä on päätynyt siihen, että ei tuo harrastustaan kovinkaan näkyvästi somessa esille. Se on harmillista monella tavalla.

Vuosittain riistanhoitomaksun maksaa runsaat 300 000 suomalaista. Vuonna 2022 jalkapallon ja futsalin rekisteröityneitä harrastajia oli siitä vajaat puolet eli noin 140 000. Jalkapalloilija voi varmasti kertoa harrastuksestaan somessa ylpeänä, miksi ei siis metsästäjä?

Metsästys on elämäntapa ja hieno harrastus, jonka tuottamista kokemuksista ja tähtihetkistä on voitava kertoa avoimesti. Mukana tulee tietysti vastuu, sillä omalla somekäyttäytymisellä tulee vaikuttaneeksi samalla ei-metsästäjien saamaan mielikuvaan metsästyksestä ja metsästäjistä.

Erityisesti kuvien kanssa on syytä miettiä hetki ennen julkaisua. Tunnelmallinen kuva viestii onnistuneesti hienosta harrastuksesta. Huono kuva taas voi aiheuttaa suuren yleisön parissa väärinkäsityksiä ja voi tuoda lisää lokaa muiden metsästäjien niskaan. Tulkintoja kuvista tehdään somessa salamannopeasti tunteiden pohjalta.

Tämä ei tarkoita sitä, että kuvia pitäisi ylenmäärin silotella tai peitellä. Silti jonkinlaista sordiinoa voisi käyttää, sillä en usko, että kukaan muutoinkaan haluaa omassa somevirrassaan katsella verilammikoita ja suolenpätkiä.

Jos metsästys nousee esille vain kun sattuu onnettomuus, ylilyönti tai muu negatiivisia tunteita herättävä asia, laajempi ja totuudenmukaisempi kuva metsästyksestä ei enää pääse ihmisen tietoisuuteen.

Harva meistä lähtee metsälle saadakseen materiaalia some-tileilleen. Somenäkyvyys on kuitenkin oiva keino nostaa tärkeitä asioita esille ja kertoa tavallisille ei-metsästäville ihmisille metsästyksestä. Erityisesti asiallista keskustelua ja tietoa kaivataan monilla someareenoilla. Suurin osa metsästystä vastaan suunnatusta ilkeilyistä ja kritiikistä selittyy tunteilla ja tiedon puutteella.

Itseäni jaksaa yhä uudelleen yllättää se, miten monella ei ole esimerkiksi tietoa pienpetopyynnin merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Ehdottipa minulle kerran eräs minkinpyynnistä suivaantunut, että pyydetyt minkit voisi tappamisen sijasta sijoittaa hoitolaitoksiin. Asiallinen vastaus vei muutaman minuutin päivästäni.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja