Käärmeiden kyky paastota saattaa tuoda tietoa jatkuvasti pahenevan lihavuuskriisin ratkaisemiseksi

Käärmeet voivat olla viikkoja tai jopa kuukausia syömättä. Nyt tieteilijät uskovat tietävänsä, miten käärmeet pystyvät paastoamaan pitkiä aikoja.

Käärmeet ovat menettäneet ne geenit, jotka tuottavat greliiniä, tärkeää hormonia, joka säätelee ruokahalua, ruoansulatusta ja rasvan varastointia. Tutkimus on julkaistu Royal Society Open Biology -lehdessä.

Näiden geenien katoaminen on todennäköisesti seurausta erilaisista fysiologisista ja käyttäytymiseen liittyvistä sopeutumisista, joilla matelijat, erityisesti käärmeet, ovat selviytyneet ympäristöissä, joissa saaliin saatavuus on epävarmaa ja energiankulutusta pitää säännöstellä.

Kameleonteilla ja agamien heimoon kuuluvilla liskoilla on myös isoja taukoja aterioiden välillä. Myös ne ovat menettäneet samat geenit, mikä viittaa siihen, että greliinin vähentäminen on keskeinen tapa pystyä paastoamaan tukahduttamalla ruokahalua ja pitämällä kiinni rasvavarastoista.

Hormonia esiintyy kaikkialla selkärankaisilla, kaloista nisäkkäisiin. Tutkijat skannasivat 112 eri lajin genomit. Geenien häviämisaste vaihteli myös huomattavasti käärmeheimojen välillä. Joillakin käärmeillä, kuten pytonkäärmeillä, oli epämuodostuneita greliinigeenejä, mutta toisilla, kuten kyykäärmeillä ja kobrilla oli geeneistä enää tuskin mitään jäljellä.

Kun tieteilijät löysivät greliinin lähes 30 vuotta sitten, he ajattelivat, että tämä nälkähormoni voisi olla avainasemassa ihmisten lihavuuden torjunnassa. Greliini on pääasiassa ihmisen mahalaukun limakalvoilta erittyvä hormoni, joka stimuloi ruokahalua.

Asia ei ole kuitenkaan ollut yksinkertainen. Sittemmin tutkijat ovat havainneet, että greliinillä on monimutkainen rooli useiden hormonien verkostossa. Ne kaikki säätelevät jatkuvasti nälkää ja energiavarastoja.

Tutkijoiden mukaan sen ymmärtäminen, miten näiden matelijoiden elimistö käsittelee ruokaa ja rasvaa ilman greliiniä, saattaa kuitenkin auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten hormoni toimii esimerkiksi ihmisissä.

Vasta vuosikymmeniä sitten tehty perustutkimus toisella matelijalla, gilahirviöllä, johti lopulta glukagonin kaltaisten peptidi-1-lääkkeiden kehittämiseen. Gilahirviön syljestä on eristetty aine, josta on kehitetty aikuistyypin diabeteksen hoidossa lääkkeenä käytettävä lääke.

Myös semaglutidi, joka on synteettinen yhdiste, on suunniteltu jäljittelemään glukagonin kaltaisen peptidi-1 (GLP-1) -nimisen luonnollisen hormonin vaikutuksia. Näitä lääkkeitä myydään Ozempic, Rybelsus, and Wegovy -tuotenimillä.