
Mäntyjen latvuksista siilautuva kesäinen auringonvalo, teollistumisen ja kaupungistumisen katkaisema oman suvun maayhteys, partioharrastus...
Mikä liekään juurisyy sille, että metsät ja maaseutu ovat vetäneet Helsingin esikaupunkialueella varttunutta miestä puoleensa?
Luin metsänhoitajaksi yliopistossa, päädyin maaseutulehteen töihin, ja asuinpaikkakin on ollut jo pitkään kaukana kehäteiden tuolla puolen.
Mutta onhan se vähän feikkiä ja puolinaista touhua, jos ei ole missään omaa maata jalkojen alla. Tonttia ei lasketa, pinta-ala pitää laskea hehtaareissa.
Maanomistus ei ole ihmisarvon mittari, mutta se tuo tunteen täysivaltaisesta kansalaisuudesta ja siitä, että on oikeus lausua näkemyksiä metsistä.
Olin seuraillut myynti-ilmoituksia jo monta vuotta.
Paikan pitäisi olla sopivasti lähellä kotia, mökkiä tai kulkureittejä niiden välillä.
Se oikea löytyi kesämökkimaisemista Kouvolan pohjoisosasta. Ostimme palstan yhdessä veljeni kanssa tarjouskilpailun kautta kolme vuotta sitten.
Yhdeksän hehtaarin tilalla on enimmäkseen varttunutta kasvatusmetsää, kolmasosa on nuorta taimikkoa. Löytyy sekä turve- että kivennäismaata. Palstan halki kulkee pätkä perattua puroa sekä retkeilypolku.

Pienuudestaan huolimatta metsä on tarjonnut ammatillista haastetta ja törmäyksiä metsänomistuksen realiteetteihin.
Yhtäkkiä pettävä puukaupan kysyntä, aiheeton kiinteistövero, kaavoituksen kiemurat, yleisötapahtuma, josta ei ilmoiteta maanomistajalle, historian havinaan hautautunut tieyksiköinti – kaikki nuo on jo koettu.
Tällaisiin törmätessäni ajattelen herkästi, etten varmasti ole ainoa, joka pohtii, mitäs tässä pitäisi tehdä. Silloin se on todennäköisesti myös kiinnostava lehtijutun aihe.
Seuraavaksi toivon hyvää talvea sekä maaston kantavuuden että puun kysynnän kannalta.
Vaikka olen itsekin jonkin sortin ammattilainen, tukeudun ulkopuoliseen apuun. Pienellä metsäpalstalla puukaupat voivat jäädä elinajan ainoiksi. Kun haluan tehdä kerralla oikein, otan mielelläni rinnalle kokeneemman kaverin.
Tuumasta toimeen -prosentti tahtoo jäädä etämetsänomistajalla alhaiseksi. Huomasin, että viikonlopuista ja lomista ei jäänyt rakoa taimikonhoidolle perhe-elämän ja muiden kilpailevien harrastusten takia. Niinpä teetin varhaisperkauksen seudulla toimivalla yrittäjällä.
Puronvarsimetsä päätyi ympäristötukisopimuksella kymmeneksi vuodeksi suojeluun.
Seuraavaksi toivon hyvää talvea sekä maaston kantavuuden että puun kysynnän kannalta, jotta harvennusta kaipaavia kuvioita päästäisiin hakkaamaan.
Oman metsän kanssa voi tehdä kaikenlaista hassua. Kylvin ja istutin joitakin tammia turvemaallekin. Nuorta taimikkoa voi lähteä kasvattamaan monella tavalla.
Tarkkaan ottaen Kouvolan metsäpalsta ei ole ensimmäinen eikä ainoani.
Reilu kymmenen vuotta sitten tulin metsänomistajaksi osakeyhtiön osakkaana maallemuuttajien perustamassa Livonsaaren yhteisökylässä Naantalissa.
Autoin moniäänisen joukon toiveisiin vastaavan metsäsuunnitelman laatimisessa. Ihmisiä asuu näiden metsien lähistöllä, ja niiden käyttö herätti intohimoista keskustelua.
Ostimme pienemmällä porukalla kylän läheltä myöhemmin vielä tilan, jonka metsästä osa suojeltiin Metso-ohjelman kautta.

Mikään ei ole hienompaa kuin puun kaataminen. Mikään ei ole kauniimpaa kuin koskematon metsä.
Sama ristiriita lienee tuttu monelle metsän kanssa touhuajalle.
Metsätalous kiinnostaa, mutta koen myös suojelun erittäin tärkeäksi.
Pakottamiseen en usko. Se, mihin metsiemme kanssa päädymme, on jokaisen metsänomistajan omien päätösten ja niiden kanssa vuorovaikuttavan, ihanasti juupas-eipäs-jankkaavan julkisen metsäkeskustelun summa.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
