Asenteet hirviä kohtaan ovat pysyneet kriittisinä. Kuva: Hannu HuttuHirvikanta oli 20 vuotta sitten kaksi kertaa suurempi ‒ tällainen emä on nyt harvinaisuus
Riistakeskuksella on käynnissä monenlaista selvitystä liittyen hirviin. Selvitysten alla on muun muassa se, miten ihmiset suhtautuvat hirviin ja hirvenmetsästykseen.Tilaajalle”Hirviä oli 20 vuotta sitten kaksi kertaa nykyistä enemmän. Silti asenteet hirviä ja peuroja kohtaan ovat pysyneet kriittisinä ja niitä on yhä monen mielestä liikaa”, sanoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikael Wikstöm.
Wikström kertoo, että Suomessa suhtaudutaan hirviin ja peuroihin paljon kriittisemmin kuin Norjassa ja Ruotsissa. Riistakeskuksessa on pyritty selvittämään, mistä kielteiset asenteet ja erilaiset konfliktit johtuvat.
”Olemme tehneet hyvää yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, koska sitä kautta saamme tarvittavaa monitieteistä osaamista ei näkökulmista. Varmoja vastauksia tähän kysymykseen ei vielä ole. Yksi selitys voi olla median uutisointi ja se, millaisia uutisia hirvistä kirjoitetaan. Toinen selitys on tietysti se, että hirvet aiheuttavat metsävahinkoja”.
Ylivuotinen hirvi syömässä koivunlehtiä. Kuva: Hannu HuttuKoska hirvikantaa ei ilmeisesti juurikaan voida enää pienentää nykyisestä, Riistakeskus yrittää etsiä muunlaisia keinoja siihen, että hirviä siedettäisiin nykyistä paremmin. Yhtenä keinona on edistää Trico-syönninestoaineen kaltaisten tuotteiden käyttöä, sille se auttaa metsänomistajia suojaamaan havu- ja lehtipuita hirvieläinten tuhoilta. Riistakeskus pyrkii myös yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa kehittämään metsänhoidollisia tapoja tuhojen vähentämiseksi.
”Useinkaan ei ole tarpeen tehdä mitään isoja muutoksia, vaan pienet teot riittävät, kunhan niitä toteutetaan maisematasolla. Yksi keino on esimerkiksi se, että ei perata taimikoita täysin puhtaaksi vaan jätetään hirville tarkoituksella syötävää. Reikäperkauksessa havupuiden taimien ympäriltä poistetaan lehtipuut, jolloin havupuut saavat lisää kasvutilaa, mutta taimien väliin jää kuitenkin syötävää hirville”, Wikström vinkkaa.
Hänen mukaansa Suomessa metsät halutaan pitää siisteinä ja perkaus tehdään usein vähän turhankin pieteetillä. Lisäämällä vähän hutilointia, voidaan vähentää metsien hirvituhoriskiä. Männyn luontainen tai kylvön kautta tapahtuva uudistaminen takaa yleensä tiheämmän taimikon syntymisen. Taimikon kasvatus normaalia hieman tiheämpänä luo särkymävaraa ja suurta vahinkoa ei välttämättä synny, vaikka hirvi syö osan taimista.
”Maanomistajille pitäisi olla enemmän hyötyä hirvistä.”
Suhtautumista hirviin voidaan muuttaa myös muilla tavoin.
”Maanomistajille pitäisi olla enemmän hyötyä hirvistä. Tällä hetkellä kaikki maanomistajat eivät saa kutsua edes peijaisiin. Jos metsästysseurat jakaisivat hirvenlihaa maanomistajille esimerkiksi hehtaarien mukaan, se olisi kaikille oikeudenmukainen järjestelmä. Siinä jokainen saisi edes jotakin hyötyä hirvistä.”
”Maanomistajille pitäisi olla enemmän hyötyä hirvistä, vaikka lihan muodossa”, Mikael Wikström sanoo. Kuva: Jaana Kankaanpää”Tutkimusten mukaan 13 prosenttia Suomessa kaadetuista hirvenruhoista menee maanomistajille ja kolme prosenttia menee myyntiin. Peurassa vastaavat luvut ovat Varsinais-Suomessa kahdeksan prosentin paikkeilla”.
Metsästäjät ilmoittavat kaikki saaliit Omariista -palvelun kautta Riistakeskukselle. Viime metsästyskauden saalismäärä antoi keskimäärin 200 kiloa luullista hirvenlihaa tuhatta hehtaaria kohden. Laskennallisesti tästä määrästä riittäisi jokaiselle suomalaiselle lähes viisi ruoka-annosta hirvenlihaa.
”Tähän saakka yhteiskunta on suhtautunut myös metsästykseen myönteisesti, mutta nyt on havaittavissa se, että jyrkän kielteisesti suhtautuvien määrä on mahdollisesti hiukan kasvanut. 60 prosenttia suomalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Erittäin kielteisesti suhtautuu neljä prosenttia. Tämä saattaa johtua osin siitä, että julkisuutta on saanut ajattelu, jossa eläinten oikeudet rinnastetaan ihmisten oikeuksiin”, Wikström pohdiskelee.
Hän arvelee, että suhtautumiseen vaikuttaa myös se, miten metsästystä tunnetaan.
”Monikaan ei enää nykyisin tiedä, miten riistaa hoidetaan ja miten tarkasti säänneltyä metsästys on. Metsästyshän on tapa hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja eettisesti ja kestävästi.”
Riistakeskuksen rooliakaan ei tässä yhtälössä aina ymmärretä.
”Me emme ole metsästäjien edunvalvoja, vaan meidän tehtävämme on edistää riistataloutta siinä missä Metsäkeskus edistää metsätaloutta.”
Riistakeskus haluaa yhteiskunnan myönteisen suhtautumisen lisäksi varmistaa, että maasta löytyy aktiivisia metsästäjiä ja joka puolella maata on riittävän hyvät metsästysmahdollisuudet riittävän metsästäjämäärän takaamiseksi. Nyt taivaanrantaan on ilmestynyt tummia pilviä näidenkin suhteen.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen hirvikanta oli syksyn 2025 metsästyskauden jälkeen noin 88 000 yksilöä. Kanta on vakiintunut 2010-luvun alun tasoa alhaisemmaksi. Tiheimmät kannat keskittyvät rannikkoalueille.
Erityisesti talvi on tuhoherkkää aikaa. Silloin hirvet laumautuvat ja pysyvät lumisissa olosuhteissa paikoillaan. Kuva: Hannu HuttuPaikoin hirvikannat ja vasatuotto ovat kuitenkin painuneet todella pieniksi. Esimerkiksi Lieksan riistanhoitoyhdistys päätti jättää hirvestyksen väliin ensi syksynä. Lieksassa hirvikantaa verottavat etenkin karhut, joiden metsästys on ollut jo vuosia jumissa.
”Lieksa ei ole sinänsä poikkeus vaan on paljon alueita, missä hirviä on metsästetty hyvin vähän tai ei ollenkaan useampaan vuoteen. Tällaisia paikkoja löytyy Uudeltamaalta, Lapista ja Pohjois-Karjalasta. Esimerkiksi koko Kirkkonummen riistanhoitoyhdistyksen alueella on metsästyskauden 2021/2022 jälkeen kaadettu yhteensä vain 14 hirveä. Tämähän ei ole mitään verrattuna vuosien 1970–2020 keskiarvoon, joka on 120 saalishirveä vuodessa.”
Uudellamaalla taas on noin 100 metsästysseuraa, jotka eivät metsästäneet hirveä ollenkaan tai hyvin vähän viime vuosina. Osassa seuroja on haettu lupia, mutta hirviä ei ole sitten kuitenkaan ammuttu.”
Saaliskartta paljastaa paikat, joissa ei ammuttu viime vuonna yhtään hirviä. Kuva: LuonnonvarakeskusWikström kertoo, että metsästäjien keskuudessa on nyt selvästi varovaisuutta. Hirviä ei haluta kaikkialla metsästää, koska ei haluta joutua siihen tilanteeseen, ettei tulevaisuudessa ole hirviä. Erityisesti heikko vasatuotto ja suuri susikanta huolestuttaa metsästäjiä.
Hirvikannan rakenne onkin selvästi muuttunut, Wikström vahvistaa.
”Aiemmin nähtiin kaksoisvasallisia lehmiä jokaista tuhatta hehtaaria kohti, mutta nyt luku on yksi kaksoisvasallinen lehmä 3000 hehtaaria kohden.”
Wikström kertoo, että vasattomien naaraiden osuus on noussut, mutta hälyttävää on se, että kaksoisvasallisten naaraiden osuus on laskenut jyrkästi, yli kolmanneksen 2000-luvulla.
Kaksoisvasallisten naaraiden osuus on laskenut jyrkästi. Kuva: Hannu Huttu”Kaksoisvasat ovat harvinaisuuksia nykyään. Kaikkia syitä ei tiedetä, mutta se saattaa johtua ilmastosta, sillä viime vuosina kesät ovat olleet kuumia ja kuivia. Tiheä susikantakin voi olla yksi syyllinen. Myös lehmäkannan alempi keski-ikä saattaa vaikuttaa, kuten myös kilpailu ravinnosta valkohäntäpeurojen kanssa. Mahdollisesti myös loiset, kuten hirvennenäsaivartaja saattavat vaikuttaa.”
Wikström pelkää metsästyskulttuurin kuihtuvan, jos metsästystä ei päästä harjoittamaan vuosiin jollakin alueella. Huolenaiheita on muitakin.
”On esimerkiksi metsäyhtiöitä, jotka vaativat metsästysseuroilta isoja metsästysvuokramaksuja riippumatta siitä, onko mahdollista metsästää. Tämä voi tehdä metsästyksen hankalaksi etenkin alueilla, jossa jo nyt on vähän hirviä. Maksuja tulisi silloin kohtuullistaa, sillä riistan lisäksi elinkelpoiset seurat ovat kaikkialla tärkeitä.”
Hirviseuroilta vaaditut metsästysvuokrat kuormittavat joidenkin metsästysseurojen taloutta huomattavasti. Kuva: Sanne Katainen”Tulee muistaa, että metsästyksen hiipumisella on vaikutuksia myös muuhun kuin metsästysharrastukseen. Jos ei ole metsästäjiä, ei saada havaintoja kanta-arvioita varten, kukaan ei hoida esimerkiksi kolarieläimien etsintää eikä muita poliisilta tulevia suurriistavirka-aputehtäviä. Metsästäjät maksavat myös epäsuorasti korvauksia hirvivahingoista, sillä raha niihin tulee pyyntilupien kautta”, Wikström muistuttaa.
”Toisaalta jos metsästys ehtii hiipua, sitä voi olla vaikea nostaa silloin kun tarvetta hirvenmetsästykselle taas olisi”.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
