Joel Latvala (vas.) ja Kai Kytölä käyttävät energiapuun korjuussa giljotiinikouraa, jonka metrin avaumalla saa ison nipun kerralla ilman joukkokeräintäkin. Kuva: Arto Takalampi
Maitotilan pellonreunat energiaksi: Puskat pysyvät kurissa säännöllisellä hoidolla
Jalasjärveläisen maitotilan tavassa perata pellonlaitoja on useita plussia energiasta alkaen.TilaajalleJalasjärvi
Jalasjärveläiset Kai Kytölä (vas.) ja Joel Latvala ovat korjanneet pellonreunan energiapuita aiemmin raivatun pellon reunasta. Miehet havainnollistavat, kuinka ojanreunalle jätetään korkeat kannot sitomaan maata ja estämään penkan valuminen ojaan. Kuva: Arto TakalampiMeri ja Joel Latvalan maitotilalla Jalasjärven Yli-Vallissa on lisätty vähitellen peltoalaa raivaamalla, ottamalla viljelykäyttöön vanhoja turvekenttiä sekä ostamalla.
”Näiden alueiden reunoilla on yleensä hoitamatonta vesakkoa ja isompaa puustoa. Ne vaativat vielä lähitulevaisuudessa normaalia pellonreunojen hoitoa järeämpää käsittelyä”, Latvala sanoo
”Vanhoilla omilla pelloilla pellonreunat ovat säännöllisen hoidon ansiosta kunnossa eivätkä pääse vesakoitumaan”, jatkaa puolestaan Merin isä Kai Kytölä. Hän osallistuu vaimonsa Marjo Muhosen kanssa edelleen aktiivisesti maatilan töihin.
”Ei tämän mittakaavan maitotilalla jää enää aikaa ylimääräiseen vaan otetaan koneet avuksi.”
Kytölän mukaan vesakko puskee pellonreunoissa läpi varsin nopeasti jo muutamassa vuodessa. Vähimmällä pääsee, kun reunat ajetaan joka toinen vuosi kelamurskaimella, mutta 3-4 vuoden tauon jälkeen tarvitaan jo hieman järeämpään ketjumurskainta.
”Kymmenen vuoden jälkeen sinne ei mennä enää ketjumurskaimella vaan jo energiakouralla”, Latvala havainnollistaa.
Tilalla on kelamurskain ja Latvalan urakoivalla isällä ketjumurskain. Isompien laskuojien pohjalle niillä ei kuitenkaan yllä, joten omaan kaivinkoneeseen asennettu naapurilta lainattava giljotiinikoura on tarpeen.
”Kun oli nuori ja riuska, silloin siellä riitti moottorisaha, mutta nyt en ole enää kumpaakaan”, Kytölä vitsailee.
”Eikä tämän mittakaavan maitotilalla jää enää aikaa ylimääräiseen vaan otetaan koneet avuksi”, Latvala korostaa.
Tilalla on kolmen robotin navetassa 200 lehmää.
Pellonreunoja ei voi pitää kokonaan paljaana eli liian ”hyvin” ja matalaan raivattuna, Kai Kytölä huomauttaa.
Reunat tarjoavat ensiksikin suojaa ja ravintoa monille hyödyllisille eläimille, mutta taustalla ovat myös käytännön syyt.
”Etenkin hietaisilla ja pehmeillä maalajeilla virtaava vesi alkaa helposti syödä ojanreunaa ulkokurvista, ellei siinä ole kasvillisuutta sitomassa maata. Samasta syystä jätämme kouralla korjatut kannot korkeammiksi.”
”Tuoreeksi jääneenä ne sitovat juurineen maata, jolloin penkka pysyy paikallaan eikä valu ojan pohjalle. Tämäkin on koettu kantapään kautta”, Kytölä huomauttaa.
Hän ja Latvala luettelevat useita pellonreunojen hoitamisesta koituvia hyötyjä, joista yksi on energiapuun saanti kuin vahingossa korjuun yhteydessä.
Tilan kahta stokeria on tähän asti lämmitetty pitkälle omalta turvekentältä saatavalla palaturpeella. Jonkin verran kentiltä saadaan turvetta vielä nostettua, mutta vähitellen niiden käyttöaika alkaa olla lopussa.
”Tarkoituksena onkin lisätä hakkeen käyttöä, kun puuta saadaan hyödyntämällä reunametsiä korjuuta. Ei risuhakkeesta tietysti saa parasta mahdollista haketta ja se onkin lähinnä kesälämmön lähde. Sitä tarvitaan nelisen kuutiota korvaamaan yhtä palaturvekuutiota”, Kytölä havainnollistaa energiasisältöeroa.
”Etenkin hietaisilla ja pehmeillä maalajeilla virtaava vesi alkaa helposti syödä ojanreunaa ulkokurvista, ellei siinä ole kasvillisuutta sitomassa maata.”
Siisteistä pellonreunoista on etua myös peltotöissä.
”Meillä on niitossa iso niittomurskainyhdistelmä eli etukone ja perhonen, joten reunoilla ei saa olla mitään ylimääräistä koneen edessä”, Latvala sanoo
Kun oksat eivät roiku pellon päällä varjostamassa eikä vesakko leviä jo pellon puolelle, pellon valoisuus paranee ja kasvustot kehittyvät lohkolla samanaikaisesti. Samoin peltolohkojen pinta-alojen ajantasaistaminen ilmakuvilta tarkentuu, kun varjostava kasvusto ei nipistä pinta-alaa.
Tilalla on lisätty peltoalaa ostojen lisäksi ottamalla viljelykäyttöön vanhoja Neovan turvekenttiä. Latvalan mukaan turvekentät ovat helppoja muuttaa hyviksi peltomaiksi, kunhan raivaa kivet ja reunoilta vesakon pois.
”Täällä kentät vaativat vain vähän kalkitusta. Ja kun turvekerros on enää hyvin ohut, se sekoittuu muutamassa vuodessa alla olevan hietamaan kanssa ruokamullaksi.”
Tilakeskuksen läheisyydessä on oiottu peltokuvioita raivaamalla, jolloin lohkot on saatu yhtenäisemmiksi ja isommiksi. Silloin isoista koneista saadaan parhaat tehot irti ja vähennetään rehu- ja lantaliikennettä kauempana oleville lohkoille.
”Ja se on halvempaa kuin maksaa tuen määrä vuokraa”, Latvala tiivistää.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
