Metsänhoitoa akkuraivaussahalla – kokeilimme, miten akkulaite soveltuu verkkaisempaan ja rivakkaan työtahtiin

Akulla pyörivien raivaussahojen tuotekehitys on ollut suomalaisesta näkökulmasta verkkaista. Moottorisahojen puolella on edetty ripeämmin. Parhailla akkusahoilla on savotoitu hankintapuuta pinoon jo useamman vuoden.

Akkuraivureista ei ole irronnut riittävästi puhtia taimikoiden hoitoon. Se on johtunut osin siitä, ettei edes Keski-Euroopassa hoideta taimikoita raivureilla samalla tavalla ja yhtä laajasti kuin meillä.

Siksi valmistajat ovat panostaneet etupäässä siihen, kuinka hyviä akkuraivureita ne pystyvät tekemään kotipihojen, tonttien, kaupunkien julkisivujen ja puistojen hoitoon. Niille riittää kysyntää maailmanlaajuisesti.

Nyt Stihl avaa pelin myös metsäraivureiden saralla. Uusi FS 400 K on riittävän tehokas paitsi varhaisperkaukseen ja taimikonhoitoon, myös hakkuun ennakkoraivaukseen.

Varsinkin Stihlin akulla toimivilla moottorisahoilla sahaaville uutuus on hyvä uutinen. Jos kotoa jo löytyy muutama Stihlin tehokkain akku ja laturi, akkuraivurin hankintaa voi miettiä uudesta näkökulmasta.

Nyt metsänomistajalle on tarjolla riittävän tehokas akkusaha sekä hakkuulle että raivaukseen. Ensi kerran samoja akkuja voi siis hyödyntää kahdessa eri metsätyön lajissa myös urakkatahtisessa työssä.

Paras akku Stihlin uuteen akkuraivuriin on AP 500 S. Kuva: Risto Jussila

Tätä asetelmaa akkuvälineiden käyttäjät ovat odottaneet. Kun sekä hakataan että raivataan, akkujen yhteiskäyttö alentaa akkutoimisuuden kustannuksia niin merkittävästi, että akkukoneiden kilpailukyky nousee uudelle tasolle.

Ei ole liioittelua sanoa, että metsässä akkuaika alkaa kunnolla vasta nyt. Viimeinkin metsänomistaja voi hyödyntää samoja akkuja kaikissa niissä metsätöissä, joita metsäomistajat tekevät itse: varhaisperkauksessa, taimikonhoidossa, ensiharvennuksessa, tuulenkaatojen keruussa ja päätehakkuun ennakkoraivauksessa.

Stihlin uuden akkusahan FSA 400 K:n merkitsevin ominaisuus on kahden kilowatin teho. Kaikki raivattavat rungot katkeavat sillä vaikeuksitta.

Isommat rungot tosin kahden puolen sahaten, koska testisahassa oli 200 millimetrin terävarustus. Sen voi halutessaan vaihtaa isompaan 225 millin versioon.

Isompi runko kaadetaan 200 millin terällä kaksipuolisella sahauksella. Kuva: Risto Jussila

Uutuuden teho vastaa Stihlin raivaussahoista bensaraivuria FS 410 C-M K, jonka sylinteritilavuus on 41,6 kuutiosenttiä ja teho siis sama kaksi kilowattia.

Metsänomistajille vielä tutumpi vertailukohta lienee suosikkisaha FS 460 C-EM K, jonka teho on 2,2 kilowattia eli vain hieman enemmän kuin uudessa akkusahassa.

Leikkuukyvystä puhuttaessa on hyvä muistaa, että Stihlin raivureissa terälevyn paksuus on yleensä 1,6 millimetriä, kun se muissa terämerkeissä on useimmiten 1,8 milliä.

Ero ei ole suuri, mutta etenkin uudessa akkusahassa FSA 400 K sen tuomalla parannuksella on merkitystä leikkuukykyyn. Sahaan ei kannata hankkia muiden merkkien paksumpia terälevyjä.

Metsäraivurit pituusjärjestyksessä: Echo 520 ES (vas), Stihl FSA 400 K, Stihl 460 C-EM K ja Husqvarna 545 FX AutoTune.  Kuva: Risto Jussila

Uusi akkusaha täyttää metsäsahan vaatimukset myös kolmen muun tärkeän ominaisuuden osalta.

Runkoputki on samaa vankkaa ja lyhyttä mallia kuten muissakin Stihlin metsäsahoissa. Sitä ilmaisee sahan nimessä kirjain K (kurz = lyhyt).

Lisäksi kulmavaihteen kulma on sama 25 astetta kuin muissa Stihlin metsäraivureissa. Myös välityssuhde on sama.

Valmiutta metsänraivaukseen tuovat mukana tulevat Advance X-Treem -ammattivaljaat. Ne ovat valjaiden parhaimmistoa yhdessä Huskun ammattivaljaiden kanssa.

Uuteen akkusahaan suositellaan Stihlin parasta AP 500 S -akkua. Sen kanssa saha painaa mukana tulevalla 200 millimetrin raivausterällä 9 637 grammaa.

Se ei ole paha paino tämän tehoiselle sahalle. Hyvän vertailukohdan tarjoaa FS 460 -malli, joka painaa bensatankki täynnä samalla terällä 9 775 grammaa eli hitusen enemmän.

Toisaalta kun 0,75 litran bensatankki alkaa tyhjetä, FS 460 muuttuu vähitellen kevyemmäksi. Akun paino ei kevene virran vähetessä.

Kannen kopan alta paljastuu hyvin suojattu sähkömoottori. Kuva: Risto Jussila

Sahan kulmavaihteessa on Stihlin muiden metsäsahojen tapaan nyt voiteluaukko. Pienehkössä ruuvissa on torx-kanta, jonka keskellä on uloke.

Tämä voi kismittää, koska normaalia torx-avainta ei voi käyttää. Avaus ja vaseliinin lisäys vaatii erikoistyökalun.

Siksi voitelu pitää teettää huoltoliikkeessä. Se lienee virityksen tarkoitus. Tällä pyritään vaseliinin liikatäytön estämiseen.

Toinen vaihtoehto on hankkia erikoistyökalu, jolloin voitelun voi tehdä itse. Avain ei maksa paljoa. Jos vaseliinia lisää itse, liikaa sitä ei saa juntata sisään, jotta vaseliinin muuttuva paine ei riko tiivisteitä.

Kulmavaihteen öljyruuvi aukeaa vain erikoisavaimella. Kuva: Risto Jussila

Sahan perässä on irrotettava ilmanpuhdistin metalliverkolla. Se estää roskien pääsyn jäähdytysilman mukana sähkömoottoriin.

Lämmennyt jäähdytysilma puhaltuu pihalle sahan alapuolella olevasta pienestä aukosta, jossa on ritilärakenne.

Lämmennyt jäähdytysilma virtaa ulos sahan alta. Kuva: Risto Jussila

Akku sijaitsee avoimessa lokerossa. Lokeron reunojen ja akun välistä kulkeutuu ajan kanssa roskia akkulokeroon. Ne voivat tukkia kotelon pohjalla olevat vesireiät.

Akkua vaihdettaessa lokeron puhtautta on syytä pitää silmällä. Roskat saa parhaiten pois kippaamalla sahan ympäri.

Akun lokeron pohjalla on vesireiät, jotka voivat tukkeutua. Kuva: Risto Jussila

Sahassa on kolme terälevyn kierrosnopeuden aluetta. Nopeustaso valitaan nappikytkimestä, joka sijaitsee liipaisinpuolen kahvassa. Sen vieressä on kolme merkkivaloa, jotka ilmaisevat kierrosnopeuden. Kolme valopalkkia tarkoittaa suurinta nopeutta.

Kahvasta ei näe akun jäljellä olevaa varaustasoa. Se pitää katsoa akun päällä olevista valopalkeista sahan perästä.

Tämä on puute, koska vilkaisu vaatii pään pöllömäistä kiertoliikettä tai jopa sahan irrottamista valjaista.

Matalin kierrosnopeus sopii lähinnä taimikon varhaisperkaukseen eli ohuille rungoille. Taimikonhoidossa ja hakkuun ennakkoraivauksessa kakkos- ja kolmostaso ovat passeleita.

Kooltaan vaihtelevassa taimikossa on turha pitäytyä koko ajan vaikkapa kolmannella eli suurimmalla tehotasolla. Koska kierrosalueen valintanappi on peukalon vieressä, tehoa voi helposti säätää tilanteen mukaan. Tällä tavalla akun saa kestämään pitempään.

Turvaliipaisin (pitkä), virtakytkin, tehotason säätönappi ja käyttöliipaisin etupuolella. Kuva: Risto Jussila

Toisaalta kokeilussa havaittiin, ettei käytetty tehotaso suoraan tarkoita sitä, kuinka nopeasti akku kuluu.

Metsäpalveluyrittäjä Jorma Halonen raivasi sahalla varhaisperkausta, joka oli pääosin sormen paksuista koivuvesakkoa.

Jorma sahasi jokaisella tehotasolla yhden AP 500 S akun tyhjäksi ja mittasi ajan. Koska vesakko oli pientä, raivaus oli niittoa pienellä kaasulla.

Akku kesti hämmästyttävän tarkasti 30 minuuttia kaikilla tehotasoilla. Matalimman ja korkeimman tehotason kestoero oli vain noin minuutti lisää kestoa matalan hyväksi. Tämä johtui siitä, että raivaus oli jatkuvaa niittoa pienellä ”kaasulla”. Terä ei pysähtynyt työssä lainkaan.

Kaksi korkeampaa tehotasoa kuluttavat virtaa selvästi enemmän vasta sitten, kun kierrosnopeudet nostetaan tasojen maksimeihin.

Paksuja puita suurimmalla tehotasolla ja käyttökytin eli ”kaasu” pohjassa sahatessa akku tyhjenee nopeammin niinä hetkinä, kun runkoja katkaistaan.

Tällaisessa kohteessa ei kuitenkaan sahata taukoamatta. Näin siksi, että katkaistavat puut ovat harvemmassa, kävelyä tulee enemmän, latvusten kuntoa pitää tarkkailla päätä nostellen ja myös puulajivalinta vaatii fundeerailua.

Siksi AP 500 S akku ei hevin tyhjene paljoakaan puolta tuntia nopeammin, olipa kohde mikä tahansa. Normaalissa taimikon raivauksessa kesto on mieluummin noin 35–45 minuuttia, kun tempo on ammattitasoa ja 50–60 minuuttia, kun tempo on rauhallinen.

Stihlin akkuraivurin kahvaleveys on sopiva myös tiheään taimikkoon. Kuva: Risto Jussila

Kokeilussa metsäpalveluyrittäjä Jorma Halonen tutki sahan ominaisuuksia siitä näkökulmasta, täyttääkö Stihlin uusi akkusaha ne vaatimukset, joita ammattiraivaaja asettaa työvälineelleen.

Omana roolinani oli arvioida sahaa metsänomistajan vinkkelistä. Siinä lähtökohtia olivat rauhallisempi työtahti, lyhyemmät työrupeamat ja se, ettei työn ajatella tuottavan muuta ansiota kuin että kohteet tulee raivatuiksi.

Ensiksi metsänomistajan näkökulma.

Kokonaisuutena pidin tehoa ja raivausominaisuuksia täysin riittävinä omaan työkäyttööni. Uutuus kelpaisi minulle työsahaksi, vaikka bensasahat ovat hitusen ärhäkämpiä ja niissä on vääntöä mielestäni hiukan enemmän.

Kokeilussa oli neljä Stihlin AP 500 S -akkua, enkä raivannut yhtään kertaa niitä kaikkia loppuun. Kolme akkua riittäisi metsäisiin suorituksiini.

Akkusahassa ei ole energiaa kuluttavaa tyhjäkäyntiä kuten bensasahassa. Kuva: Risto Jussila

Bensasahan käynnistys nykäisemällä ei tunnu minusta epämiellyttävältä, en koe bensan kanssa läträämistä hankalaksi, enkä koe metsässä tuottamieni pakokaasujen pientä määrää ongelmaksi.

Mutta siitä huolimatta akkusahojen varma käynnistyminen heti sekä myös niiden siisteys ja vaivattomuus miellyttävät. Olen sahannut akkutoimisilla moottorisahoilla vuosikausia ja tottunut niihin. Siksi ei ollut ihme, että fiilis oli hyvä, kun vinguttellin runkoja nurin akkuvoimin.

Suurimpana miinuksena pidän oman ”metsänomistajan” pakettini eli akkuraivurin, kolmen akun ja laturin 2 575 euron ohjehintaa. Käytössäni ei ole entuudestaan AP 500 S -akkuja. Tosin nettikaupoista saman satsin saisi noin 2 000 eurolla. Alvin ja verojen vähennys lähes puolittaa summan.

Koska minulla on lukuisia bensaraivureita, en tällä hetkellä näe tarvetta akkusetin hankintaan. Houkuttelevan mukavaa käyttö kuitenkin on.

Uutuudessa on Stihlin metsäraivureiden mitoitus. Jorma Halonen raivaa. Kuva: Risto Jussila

Metsäpalveluyrittäjä Jorma Halosen ensi reaktio akkuraivuriin oli epäilevä. Ammattityössä ansiotason heikentäminen kalustovalinnoilla ei käy laatuun. Pyrkimys on juuri päinvastainen.

Sahan käyttöön ottamista Jorma piti helppona, hän tottui siihen nopeasti. Stihlin ammattivaljaat, sahausasento ja sahan mitoitukset tuntuivat hyviltä, laitteen hallinta asialliselta. Miinuksena ettei akun varaustaso näy käsikahvasta.

Suurimmalla tehotasolla runkojen kaadossa ei ollut ongelmia. Teho riittää. Miinusta isojen runkojen kaadon osalta tuli 200 millin terästä. Isompi 225 millin terä olisi ulottuvampi.

Varaustaso selviää akun päältä neljästä valopalkista nappia painamalla. Kuva: Risto Jussila

Sahan perässä on laaja-alainen ilmansuodatin jäähdytysilmalle. Kuva: Risto Jussila

Sahan valjaista pudottava oranssi laukaisuvipu on helppo käyttää. Kuva: Risto Jussila

Varhaisperkauksessa saha yllätti Jorman myönteisesti.

”Teholtaan ja käyttöominaisuuksiltaan Stihlin akkuraivuri on vesakon niitossa tehokas ammattitason laite. Sillä on mukava niittää risukkoa”, Jorma arvioi.

Jorma sahasi varhaisperkauksessa neljä AP 500 S -akkua tyhjäksi kahdessa tunnissa ja vartissa. Tauot akkuja vaihdettaessa olivat todella lyhyitä.

Kuuden tunnin raivaukseen hän tarvitsisi samalla työtahdilla maksimissaan 12 akkua.

Järeämmässä hakkuun ennakkoraivauksessa Jorma vaihtaisi sahaan 225 millimetrin terävarustuksen. Koska sellaista ei ollut, kokeiluun perustuvaa arviota uuden akkusahasta järeän puun kaadossa ei voitu tehdä.

”Isompi terä hidastaa kiihtyvyyttä, mutta suurempi nopeus terän ulkokehällä paikkaa sitä ison rungon kaadossa. Kierrosennakolla homma luultavasti toimisi.”

Sahan 200 millin terällä käyttökelpoisuus ammattikäytössä oli Jorman mielestä silti yllättävän hyvä.

200 millin terävarustuksen voi vaihtaa isompaan 225 milliseen. Kuva: Risto Jussila

”Käsitykseni sahasta on kokeilun jälkeen myönteinen. Kyllä näissä ainesta on myös ammattikäyttöön.”

Osin se johtuu siitä, että Jorma näkee arvoa akkuvälineiden terveysvaikutuksissa. Hän ei ole ihastunut pakokaasujen tuoksusta joillakin pienkonebensoilla. Vielä enemmän painaa se, että mieluiten hän olisi hengittämättä pakokaasuja.

Akku kestää paremmin, kun terä pidetään terävänä. Jorma Halonen viilan varressa. Kuva: Risto Jussila

Jorman oma, varmasti riittävä ammattipaketti akkuraivurilla, 12 akulla ja kolmella neljän akun laturilla maksaisi nettihinnoin lähes 6 000 euroa. Alvin ja verojen vähennys kutistaisi tietysti summaa tuntuvasti.

Jos käytössä olisi myös Stihlin akkutoiminen moottorisaha, bensaa halvempi sähkö toisi investoinnin nollille ympärivuotisessa raivaus- ja ketjusahakäytössä arviolta kolmessa vuodessa bensasahoihin verraten.

”Metsässä tarvitsisin valjaisiin vara-akun kuljetuskotelon. Akkujen kuljetukseen työmaalle taas akkujen kuljetuslaatikon.”

Laskelmassa on huomioitu, että AP 500 S -akku kestää 2 500 latauskertaa eli ammattikäytössä hyvinkin 10 vuotta.

”Konemiehenä näen asian niin, että kokonaisvaikutukset pitkässä juoksussa ratkaisevat. Jos laite on hyvä, toimiva ja mieluinen käyttää, hinta ei ole ratkaisevin tekijä. Pidän tuon paketin hankkimista vielä joskus mahdollisena”, Jorma summaa.

Sahan perässä on laaja-alainen ilmansuodatin jäähdytysilmalle. Kuva: Risto Jussila

Akku kestää paremmin, kun terä pidetään terävänä. Kuva: Risto Jussila