Akkusahat Husqvarna 542i XP ja Stihl MSA 220 C-B Aarteen kokeilussa – molemmat pelasivat savo­talla hyvin, mutta puuttei­takin havaittiin

Omia metsiään hakkaavalle metsänomistajalle moottori­sahojen kiinnostavin kysymys on se, milloin akkusahat kelpaavat hankintasavottaan yhtä hyvin kuin bensa­koneet.

Etsimme vastausta talviselta hankintahakkuulta Keski-Suomesta. Ylimääräistä mielenkiintoa kokeiluun toi se, että hakkuutyön teki Juha Saukko, jolla ei ollut aiempaa kokemusta akkusahoista.

Bensasahat Juha tuntee pitkältä ajalta. Stihl MS 201 ja sen edeltäjä 200 ovat olleet Juhan suosikkeja. Niiden lisäksi hän on huudattanut yli kymmentä muuta sahamerkkiä ja -mallia lumisilla hankintatyömailla.

Aluksi Juha epäröi talvista savottaa pelkillä akkusahoilla, mutta koneista kiinnostuneena ihmisenä hän tarttui haasteeseen.

Muutama päivä hakkuuta osoitti, ettei bensasahaa tarvita varalle. Akkusahat olivat Juhan mielestä riittävän hyviä savotan läpiviemiseen. Hämmästyin Juhan nopeaa mukautumista akkuvoimaan. Hän arveli sen johtuvan siitä, että oli käyttänyt koko ikänsä etupäässä kevytsahoja.

Tehoa kokeilun akkusahoissa on suurin piirtein saman verran kuin ammattikäyttäjien suosimissa, bensalla toimivissa kevytsahoissa. Esimerkiksi Stihl MS 201 C-M:n teho on 1,8 kW ja Husqvarna 540 XP Mark III:n 1,9 kW. Molemmat sahat ovat Juhalle tuttuja.

Painoissakaan ei ole suurta eroa. Akkusahoista Husku 542i XP painaa öljytankki täynnä BLi 200 -perusakun kanssa 5 321 grammaa ja Stihl MSA 220 C-B AP 300 S -akun kanssa 5 694 grammaa. Stihlin akun kapasiteetti eli kesto sahauksessa on Huskun perusakkua suurempi.

Bensasahoista Husku 540 XP Mark III painaa tankit täynnä 5 279 grammaa ja Stihl MS 201 4 986 grammaa. Molemmat ovat siis kokeilumme akkusahoja kevyempiä, minkä Juhakin pani merkille.

”Painon puolesta bensasahat ovat vielä hieman edellä. Arvostan itsekin keveyttä, mutta kokonaisuus ratkaisee”, Juha kommentoi.

Husqvarnan uusi sahamalli 542i XP on ensimmäinen akkusaha, jossa on keski­pakokytkin. Se nostaa sahan uudelle laatutasolle. Kuva: Risto Jussila

Husqvarna on Stihliä matalampi, pitkulaisempi ja muodoiltaan pyöristetympi. Ominaisuudet sopivat hyvin karsintaan. Kuva: Risto Jussila

Stihl MSA 220 C-B on profiililtaan ja terä­ketjultaan ennen kaikkea yleissaha, mutta se kelpaa myös metsään. Kuva: Risto Jussila

Etukäteen Juhaa epäilytti akkujen kesto talvella. Pienillä pakkasilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan havaittavaa vaikutusta akkuihin. Kesto päinvastoin yllätti Juhan. Stihlin perusakuista AP 300 S (7,2 Ah) kestää koivikon ensiharvennuksessa lähes kolme varttia ja kuusikossa hieman vähemmän.

Husqvarnalla samaan päästään isommalla BLi 300 -akulla (9 Ah). Perusakku BLi 200 (5 Ah) tyhjenee selvästi nopeammin.

Omia metsiään harventava ei yleensä tee pitkiä päiviä. Silloin kaksi tai kolme akkua riittää. Varasahaksi sopii parhaiten bensasaha pitempää päivää varten tai mahdollisessa kiveen sahauksessa.

Akut latautuvat lämpimässä normaalisti. Kylmässä lataus voi jäädä vajaaksi. Lataus pikalatureilla kestää vajaasta puolesta tunnista tuntiin akun koosta ja laturista riippuen.

Husqvarnan pikalaturi QC 330 maksaa 149 euroa ja tehokkaampi QC 500 199 euroa. Stihlin pikalaturi AL 301 maksaa 140,70 euroa ja tehokkaampi AL 501 191,30 euroa. Lataustehot ja hinnat vastaavat Stihlillä ja Huskulla suurin piirtein toisiaan.

Kokeilun Stihl MSA 220 C-B on useita vuosia markkinoilla ollut sahamalli. Se on varustettu 14 tuuman laipalla, jossa on 1,1 mm:n ketju-ura.

Rouheassa hakkuutyössä teräketju hyppää Juhan mukaan helposti päältä. Tämä johtuu pienen vetolenkin syvyyssuuntaisesta mataluudesta. Ketjun irtoamiset tapahtuvat yleensä karsiessa. Kovimpia ovat kuusen kuivat oksat.

Vaivaa voi vähentää pitämällä teräketjun kireällä ja välttämällä vääntämistä. Löysänä ketju irtoaa herkästi. Myös ketjun terävyys auttaa.

Pyyhkäisykarsintaan, jossa oksia työnnetään tai vedetään kerralla poikki pitemmältä matkalta, 1,1 mm:n ketju-ura ei ole parhaimmillaan. Oksa ja oksakiehkura kerrallaan karsinta sujuu paremmin.

”Ketjun herkkä irtoaminen pakottaa varovaisempaan karsintaan. Silloin ketju pysyy laipalla, mutta työ ei ole yhtä luontevaa kuin isommalla ketjulla”, Juha kuvailee.

Jos Stihliä painaa puuhun liikaa, seurauksena voi olla äkillinen virran katkeaminen. Kaatosahauksessa se on syytä ottaa huomioon. Kuva: Risto Jussila

Ketjun pyöriminen edellyttää sitä, että takakahvan kyljessä ja päällä olevat turvaliipaisimet ovat alas painettuina. Kuva: Risto Jussila

Kapean teräketjun hyvä puoli on se, että se parantaa leikkuukykyä. Akku-Stihl katkaisi kokeilussamme vaivatta paitsi kuitupöllit myös pienemmät tukkirungot.

”Stihlin katkaisuvoima yllätti. Kaadettujen harvennusrunkojen katkonnassa ei tarvita yhtään enempää leikkuukykyä kuin Stihlistä löytyy”, Juha Saukko arvioi.

Puun kaataminen on kriittisempi työvaihe. Siinä sahataan yleensä pää alaspäin ja huonommassa asennossa kuin runkoa katkottaessa.

”Stihlin maksimaalisen leikkuunopeuden hallinta on kaatotyössä vähän vaikeampaa kuin kiekkoja pukilla sahatessa. Jos syöttää liikaa, virta voi katketa varoittamatta.”

Juhan mielestä Stihlin teräketju 1,1 mm 3/8" Picco Super on melko hintava, eikä ketjuja löydy aina myymälöistä. ”Ketju tuntui myös hieman aralta sille, että se voi päältä hypätessä vääntyä ja vaurioitua.”

Näiden syiden takia Juha pitää 1,1 mm:n ketjua Stihlin huonoimpana puolena. Hän haluaisi sahaan kestävämmän, halvemman ja helpommin saatavissa olevan ketjun.

Stihlin teräketjun kiristäminen tehdään ilman työkaluja. Se on hyvä ominaisuus yleissahassa. Kuva: Risto Jussila

Vaikka bensaa ei kulu, öljyä pitää kuitenkin tankata. Stihlin läpinäkyvä säiliö helpottaa öljyn riittävyyden kontrollia. Kuva: Risto Jussila

Stihlin öljytankin korkin bajonettilukko toimi kokeilussa hyvin. Korkin upotus ja sijainti vaikuttavat onnistuneilta kuten myös kokeilun Husqvarnassa.

Stihlin takakahvan muotoilua Juha piti turhan kulmikkaana. Karsiessa, kun sahaa kääntelee reilusti, käsi tahtoo nousta turvaliipaisimelta sen verran, että virta katkeaa. Sen jälkeen pitää painaa kahvan sivunappia, mikä aiheuttaa työhön katkoja.

Teräketjun kiristys onnistuu Stihlissä ilman työkaluja, mitä Juha piti toimivana ominaisuutena. Huskussa teräketju kiristyy yhdellä mutterilla lujan tuntuiseen purukoppaan.

Molemmissa sahoissa öljynsyöttö ketjulle oli riittävää ja toimi kokeilussa moitteitta.

Husqvarna 542i XP:n hankintahakkaajalle mieluisana asiana Juha piti sitä, että sahan 13 tuuman laipassa on 1,3 mm:n ketju-ura. Se sopii hyvin ammattimaiseen karsintaan.

Myös Huskussa ketju voi joskus hypätä karsiessa laipalta, mutta sitä tapahtui paljon vähemmän kuin ketju-uraltaan 1,1 mm:n Stihlissä. Huskun ketju ei myöskään tunnu olevan yhtä herkkä vääntymään ja vaurioitumaan.

”Osuessaan kovaan oksaan teräketju saattaa lähteä joskus päältä Huskustakin. Mutta samaa kyllä tapahtuu myös bensalla toimivissa kevytsahoissa”, Juha huomauttaa.

Hyvänä asiana Juha piti sitä, että Husqvarnassa on normaali perusketju 0,325 tuuman jaolla. Sitä on laajalti saatavissa, eikä hinta ole korkea. Hyvää on sekin, että sahaan käy moni laippa.

Husqvarnassa on Save-toiminto, jolla ketju pyörii hitaammin. Osa käyttäjistä pitää tästä akun keston lisääjästä, osa sahaa mieluummin aina täysillä. Kuva: Risto Jussila

Ilmanoton ritilän päällä on toinen hienojakoinen ritilä. Se irrotetaan vetämällä. Suodatinmainen ritilä vähentää puupölyn pääsyä ilmanottoon. Kuva: Risto Jussila

Kokeilun Husku on ensimmäinen akkusaha, jossa on keskipakokytkin. Kun teräketjun kuormitus kasvaa liiaksi, kytkin vähentää sitä. Sen kuulee äänestä, jolloin leikkuuta voi keventää. Virta ei siis katkea varoittamatta kuten muissa akkusahoissa.

Otteet voivat olla ronskimpia, kun vaaraa äkillisestä sähkökatkosta ei ole. Pyöriessään kytkinrumpu lisää massallaan myös hivenen ketjun leikkuuvoimaa leikkuun alussa.

Kaadossa ketjun maksimaalisen syöttö- eli katkaisunopeuden hallinta on eduksi, jotta kaadon huonompi työasento ei kestä kauan. Husqvarnan kytkin helpottaa tätä. Samoin se helpottaa pitopuun paksuuden ja tasaisuuden hallintaa, koska virta ei katkea yllättäen kaatosahauksessa.

Sujuvuuden lisäksi kyse on turvallisuudesta. Virran katkeaminen kaadon kriittisillä hetkillä voi aiheuttaa hankaluuksia. Husku on kytkimensä ansiosta kaadossa vähän turvallisempi saha kuin kokeilun kytkimetön Stihl, kun kaadetaan harvennusleimikon suurimpia puita.

Tämäkin koivu katkesi Huskun akkusahalla vaivatta. Kytkin helpottaa maksimaalisen leikkuutehon alueella pysymistä. Kuva: Risto Jussila

Muodoltaan Husqvarna on pitkähkö ja kapea. Juhan mielestä muotoilu on onnistunut. Matala etukahva, riittävän pitkä otepituus sekä takakahvan muotoilu ovat puita karsiessa eduksi.

”Käsi pysyy hyvin turvaliipaisimen päällä, eikä virta hevin katkea.”

Ketju-uraltaan 1,3 mm:n ketju on hyvä ammattimaisessa hakkuussa, vaikka ketjun leikkuukyky on hiukan pienempi kuin ketju-uraltaan 1,1 mm:n Stihlissä. Ketju myös kuluttaa akkua vähän enemmän.

Huskussa akku on rungossa poikittain. Isompi eli pitempi akku asettuu sijoilleen niin, että se ulottuu sahaajan puolelta ulommaksi kuin vastapuolelta.

”Asian pitäisi olla päinvastoin. Silloin sahan saisi karsiessa vielä lähemmäksi kylkeä. Se on senteissä pieni asia, mutta pistää silmään”, Juha toteaa.

Stihlin akuista Juha pitää kapasiteetiltaan 7,2 Ah:n AP 300 S akkua sopivana akkusahaan. Husqvarnaan on saatavilla 5 Ah:n ja 9 Ah:n akut.

”Kevytsahaan seitsemän ampeeritunnin akku tuntuu sopivalta. Se ei lopu heti mutta ei ole vielä kovin painava, kuten Huskun isompi akku.”

Huskun öljytankin aukko sijaitsee vinolla pinnalla. Tankatessa sahan asettaa maahan mieluusti niin, että aukko on vaakatasossa. Kuva: Risto Jussila

Kokeilun molemmat akkusahat ovat Juhan mielestä riittävän hyviä hankintahakkuulle. Teknisiltä ominaisuuksiltaan Husku on nykyaikaisempi ja parempi kytkimen, vahvemman teräketjun ja onnistuneen muotoilunsa ansiosta.

”Vertailu ei sikäli ole tasapuolista, että kokeilun Stihl on ollut markkinoilla vuosia mutta Husku on uusi malli. Eiköhän Stihl seuraavassa mallissa taas paranna.”

Molemmissa sahoissa oli yhtä hyvää kaikki se, mitä akkuvoima tuo tullessaan. Sahaa ei tarvitse kiskoa käyntiin, ääni on hiljainen, käynti- ja säätämisongelmia ei ole, tulppaa ja polttoaineen suodatinta ei tarvitse vaihtaa, ilmansuodatinta ei tarvitse kopistella tai pestä eikä sahauksessa ole hiilidioksidipäästöjä.

”Akkusahat ovat myös varmempia, ja niiden huoltotarve on paljon pienempi kuin bensasahoilla”, Juha lisää.

Akkusahan saharunko, akut ja laturi maksavat selvästi bensasahaa enemmän. Toisaalta hintaa pitää verrata suuren bensa­määrän ostoon kerralla, koska akkujen lataus ei maksa juuri mitään.

Entä kuinka akkusahat pärjäävät, jos niitä vertaa tämän hetken parhaisiin ensiharvennukselle sopiviin bensa­sahoihin, joita ovat Stihl MS 201 ja Husqvarna 540 XP Mark III?

”Karsiessa akkusahat voivat aluksi tökkiä oksiin bensasahoja enemmän. Tottumuksen myötä tämä haitta voi hävitä. Akkusaha leikkaa puuta vähän eri tavalla, ja siihen pitää tottua.”

Juha Saukon arvion mukaan karsinta sujuu bensasahoilla edelleen hieman akkusahoja paremmin, vaikka ero on kutistunut vähäiseksi. Taustalta löytyvät edellä mainittujen bensasahojen korkeat kierrokset sekä osaltaan myös männän ja kampiakselin hyrrävoimat. Karsimistyö sujuu bensasahoilla hitusen räväkämmin.

”Akkusahoilla kyllä pärjää ensiharvennuksella ihan hyvin. Riippuu sahaajasta, millaisia ominaisuuksia hän arvostaa.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2025.