Miten metsänomistajien pitäisi suhtautua kiihtyneeseen inflaatioon?

Viime aikoina inflaatio eli rahan ostovoiman heikkeneminen on kiihtynyt merkittävästi. Eurostatin mukaan tammikuun 2022 inflaatioksi mitattiin Suomessa 3,4 prosenttia ja Euroopassa euroalueella yli viisi prosenttia, kun vertailukohtana on vuoden 2021 tammikuun hintataso.

Viimeksi kuluttajahintojen muutoksella mitattu inflaatio on ollut Suomessa keskimääräistä korkeammalla eli 3−4 prosentin tasolla vuosina 2007–2008 ja 2011−2012, ennen ja jälkeen finanssikriisin.

Miten metsänomistajien sitten pitäisi suhtautua kiihtyneeseen inflaatioon puun historiallisen hintakehityksen valossa?

Olemme jo pidempään tottuneet lähes muuttumattomiin hintoihin tai vähintään ”kulutuskorimme” kokonaishinnan hitaaseen muutokseen. Vaikka tiettyjen keskeisten elinkustannusten kuten polttoaineiden hinnat ovat välillä nousseet, ne ovat lopulta laskeneet aikaisemmalle tasolleen.

Silti 1970- ja 1980-lukujen nopean, viiden tai jopa 15 prosentin inflaation aikaa muistellaan aika ajoin etenkin polttoaineiden ja muun energian hinnannousujen yhteydessä.

Koronapandemia on muuttanut kansalaisten kulutusta, kun erityisesti matkailua ja useiden palvelujen käyttöä on voimakkaasti rajoitettu. Esimerkiksi tee itse -rakentaminen ja -korjaaminen ovat kasvaneet selvästi aikaisemmasta.

Myös puusta valmistetut tuotteet ovat osa inflaatiota mittaavien kuluttajahinta- ja elinkustannusindeksien taustalla olevaa keskimääräistä kulutuskoria, tosin hyvin vähäisessä määrin kirjojen, sanoma- ja aikakauslehtien sekä asumisen kustannusten kautta.

Puumarkkinoiden välittömämpi yhteys inflaatioon muodostuu sitä kautta, että metsänomistajat maksavat puunmyyntituloilla kulutusmenojaan.

Viime vuosi oli puusta valmistetuilla tuotteilla erittäin poikkeuksellinen. Tätä kehitystä on yksinkertaisinta katsoa sahatavaran kautta.

Sahatavarassa keskeiset tuotteet ovat mänty- ja kuusisahatavara ja höyläsahatavara. Pitkän aikavälin vientihintojen kehityksen perusteella sahatavaran hintataso ei ole ollut nimellisesti koskaan näin korkea. Reaalinenkin hintataso vetää vertoja 1970-luvulle, kun rahan arvon korjaus tehdään kuluttajahintojen muutosta seuraavalla elinkustannusindeksillä.

Myös sahatavaran raaka-aineen eli mänty- ja kuusitukkien kantohinnat ovat olleet vuonna 2021 ja myös alkuvuonna 2022 tavanomaista korkeammalla tasolla. Toisin kuin sahatavaran vientihinnoissa metsätalouden puolella vuosi 2007 oli havutukkien nimellishinnaltaan yhtä korkealla kuin vuosi 2021.

Suhteessa sahatavaran hintaan havutukkien kantohinnat eivät nousseet vuonna 2021 samalla tavoin kuin esimerkiksi vuonna 2007 tai 2018.

Sahojen välinen hintakilpailu puun ostamiseksi pysyi viime vuonna maltillisena. Todennäköisenä syynä tähän olivat useilla sahoilla käynnissä olevat poikkeuksellisen mittavat investointihankkeet.

Kuten havutukkien kantohintoja kuvaavat aikasarjat kertovat, lyhyellä aikavälillä puun hinnat eivät ole vakaita, koska niihin vaikuttavat suhdanteet ja puun kysyntä.

Sen sijaan pitkällä aikavälillä havutukkien kantohinnat ovat olleet suhteellisen vakaita siten, että mäntytukki on hieman menettänyt ja kuusitukki parantanut asemiaan.

Muissa puutavaralajeissa muutokset ovat olleet suurempia. Koivua väheksyttiin vielä 1960-luvulla, ja koivutukkien hintoja alettiin tilastoida vasta hakkuuvuodesta 1973–74 alkaen arvostuksen noustua. Sen jälkeen koivutukki liikkui mäntytukin kanssa samassa hintaluokassa. Nykyään koivutukin kantohinta on selvästi sekä mäntytukkia että kuusitukkia alhaisempi.

Kuitupuilla kantohintojen keskinäinen liikkuvuus on muuttunut siten, että mäntykuitu on vaihtanut kaverinsa 1980-luvun alun jälkeen kuusikuidusta koivukuitupuuhun. 1990-luvulta alkaen kaikkien kuitupuiden kantohinnat ovat laskeneet merkittävästi suhteessa havutukkien kantohintoihin, ja ne ovat nykyään melko lähellä toisiaan.

Taaksepäin katsottuna metsänomistajat ovat selviytyneet inflaatiosta silloin, kun he ovat pystyneet hankkimaan pääosan puunmyyntituloistaan myymällä havutukkeja.

Koska koivutukin ja kuitupuiden kantohintatasot ovat laskeneet suhteessa havutukkeihin, niiden osalta metsänomistajien on ollut mahdollista saada elinkustannuksien nousua vastaavat puunmyyntitulot vain kasvattamalla hakkuumääriä.

Suomen Pankki varoitteli aikoinaan suomalaisia inflaatio­peikon avulla. Euroon liittymisen jälkeen inflaatiopeikon tehtävä siirtyi Euroopan keskuspankin inflaatiohirviölle, mutta onneksi tämä hahmo on jäänyt suomalaisille vieraammaksi.

Puunmyyntitulot eivät ole olleet kiihdyttämässä yleistä inflaatiota. Metsänomistajille inflaatiota merkityksellisemmät taloudellisen ympäristön tekijät saattavat olla − nekin inflaatioon liittyvät − markkinakorkotaso sekä metsätalouden kokonaisverotus.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2022.