Tähtikudospistiäisen toukat söivät 2010-luvun alkuvuosina Yyterin männiköitä paljaaksi. Joukkoesiintymää torjuttiin biologisella torjunta-aineella valtion varoin metsätuholain laajoja metsätuhoja koskevan pykälän nojalla. Kuva: Kari Salonen
Laajan kirjapainajatuhon uhka voisi johtaa pakkohakkuisiin Suomessakin – kynnys poikkeustoimiin on ministeriön mukaan korkea
Metsätuholain mukaan valtio korvaisi tuhojen torjunnasta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset, mutta ei kirjanpainajan tuhoaman puun arvoa eikä esimerkiksi puun hinnan romahtamisesta seuraavaa tappiota.Tilaajalle
Kirjanpainajat iskeytyvät yleensä heikentyneisiin kuusiin. Massaesiintyminä ne voivat tappaa tervettäkin puustoa. Kuva: Kimmo HaimiLaajan metsätuhon uhatessa Suomea maa- ja metsätalousministeriö voisi metsätuholain nojalla määrätä vaara-alueen maanomistajat poistamaan metsästä tarpeellisen määrän puita tai ryhtymään muihin välttämättömiin toimiin. Mitä nuo toimet olisivat?
”Tästä on ollut paljon keskustelua viime aikoina erityisesti Luken ja metsäkeskuksen kanssa. Olemme huolissamme asiasta, seurailemme Keski-Euroopan ja Etelä-Ruotsin tapahtumia”, vastaa asiantuntija Aleksi Nurmi maa- ja metsätalousministeriöstä.
Kirjanpainajatuhojen varalta ei ole olemassa virallista valmiussuunnitelmaa, mutta sellaisen laatimista harkitaan. Lukessa työ on käynnissä Tapion tekemän varautumissuunnitelmamallin pohjalta.
”On iso kynnys, että tuhoja lähdettäisiin valtion varoin torjumaan ja toimimaan.”
Tuhojen torjuntaa vaikeuttaa niiden esiintyminen pieninä ryppäinä hyvin laajalla alueella. Tarkkaa, ajankohtaista tilannekuvaa on hankala muodostaa.
”On iso kynnys, että tuhoja lähdettäisiin valtion varoin torjumaan ja toimimaan. Tuhon pitäisi olla katastrofiluonteinen. Pitäisi myös olla selvä keino, joka estää tuhon leviämisen.”
Aikaisemmin lakipykälää laajojen metsätuhojen torjunnasta on sovellettu kolme kertaa vuosina 2008, 2011 ja 2012.
Kesällä 2008 torjuttiin ruskomäntypistiäisen tuhoja Lounais-Suomessa ja vuosina 2011–2012 tähtikudospistiäistä Porin Yyterissä.
Molemmat tuhot esiintyivät selvästi rajatulla alueella. Niitä torjuttiin biologisia torjuntamenetelmiä eli tuholaisten luontaisia vihollisia hyödyntäen. Esimerkiksi ruskomäntypistiäisiä esiintyi noin 700 hehtaarin alueella. Pakkohakkuita ei tarvittu.
Aikaa oli riittävästi torjuntatoimien suunnitteluun ja metsänomistajien tiedottamiseen.
”Kirjanpainaja on paljon haastavampi tapaus. Pykälää ei ole niin helppo soveltaa.”
Metsätuholain mukaan valtio korvaisi määräämistään torjuntatoimista aiheutuvat kustannukset metsänomistajalle. Näitä ovat esimerkiksi keskenkasvuisen puuston pakkohakkuista aiheutuvat kasvutappiot.
Metsänomistaja saisi pitää tulot puun myynnistä. Ne eivät välttämättä toisi suurta lohtua, sillä laaja tuho johtaisi todennäköisesti puun ylitarjontaan ja hinnan jyrkkään laskuun.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja luonnehtii varautumissuunnitelma ennen kaikkea herätteeksi eri organisaatioille.
”Täytyy muistaa, että meillä ei olla sellaisissa kirjanpainajamäärissä kuin Keski-Euroopassa. Toistaiseksi kirjanpainajapopulaation kasvu on Suomessa hitaampaa kuin Keski-Euroopassa lyhyemmän kasvukauden vuoksi.”
Yliojan mukaan kuivat, lämpimät hellekesät laajaan myrskytuhoon yhdistettynä olisivat pahin skenaario, joka voisi laukaista laajoja kirjanpainajatuhoja Suomessa.
Metsänomistajien tiedottaminen olisi keskeistä, jotta tuhojen leviämistä ehkäisevät hakkuut saadaan liikkeelle.
Kaikki käytettävissä oleva korjuukalusto pitäisi keskittää tuhoalueelle. Tästä Suomessa on hyviä kokemuksia esimerkiksi aiemmista myrskytuhoista ja paikallisista kirjanpainajatihentymistä.
”Suomessa ei olisi tuhon jälkeisessä elpymistilanteessa hätää, kyllä me osataan laajoja aukkoja uudistaa.”
Suomessa myös kattava metsätieverkosto ja tasainen maasto helpottavat korjuuta, luoksepääsemättömän jyrkkiä vuoristoja ei ole.
Tuhojen estämiseksi tehtävät hakkuut osuvat hankalaan aikaan, sillä suuressa osassa metsiä koneet pystyvät liikkumaan vain talvella. Talvihakkuiden jälkeen tuho saattaa jatkua seuraavana kesänä, koska valtaosa aikuisista kuoriaisista talvehtii maassa.
Suhteellisen laajoja hakkuita kirjanpainajatuhojen vuoksi on tehty viime vuosina muun muassa Kaakkois-Suomessa. Kuva: Kari SalonenTuhopuun hyödyntämistä vaikeuttaa se, että sahat keskeyttävät yleensä toimintansa keskikesällä.
”Varautumissuunnitelmassa nousee esille kysymys siitä, mihin puuta varastoidaan siten, etteivät kirjanpainajat leviä ympäristöön eikä puutavara pilaannu.”
Yksi vaihtoehto olisi veden käyttö. Keski-Euroopassa tuhopuuta varastoitiin suurille kastelukentille, joissa oli suljettu vesikierto.
Keski-Euroopan tuhoalueilla ponnistukset keskittyvät nyt metsien uudistamiseen. Tästä Ylioja ei ole huolissaan.
”Suomessa ei olisi tuhon jälkeisessä elpymistilanteessa hätää, kyllä me osataan laajoja aukkoja uudistaa.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
