Miksi pellot pullistelevat valkoposki- eivätkä kanadanhanhista? Suomen kannalla on odottamaton alkuperä

Hanhien kaakatus on kevään merkki.

Toisin kuin valkoposkihanhet, kanadanhanhet eivät kuitenkaan laskeudu sankoin mitoin ruokailemaan pelloille.

”Kyllähän ne sinne menevät, mutta niitä ei ole lähellekään niin paljon”, kuvailee Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Juha Tiainen. Pesimäkannan koko on noin 10 000 paria.

1960-luvun riistapiireissä ajateltiin, että Suomeen pitäisi saada enemmän metsästettävää.

”Neuvostoliitossa sellaista toimintaa harjoitettiin erittäin laajasti. Siksi meillä on muun muassa supikoira.”

Kanadanhanhi tuotiin Porvoon seudulle 1960-luvun puolivälissä. Istutuksia tehtiin myöhemmin myös Lounais-Suomeen. Siitä toivottiin uutta merkittävää riistalajia — ja sellainen saatiinkin.

Muutamista pareista kanta on kasvanut vahvaksi ja levinnyt pitkälle sisämaahan.

Talveksi kanadanhanhet muuttavat Tanskan salmien ja Etelä-Ruotsin alueelle. ”Ruotsissa on huomattavasti isompi kanta kuin meillä.”

Suomeen hanhia ei kuitenkaan suinkaan tuotu Kanadasta, vaan Euroopasta.

Kanadanhanhi on ollut tarhalintuna brittiläisissä kartanopuistoissa ja Alankomaissa 1700-luvulta lähtien.

Osittain kantamme voi olla myös perua tänne muuttaneista ruotsalaisista linnuista.

Kanadanhanhi voi kilpailla samoista resursseista kuin esimerkiksi kotoinen merihanhi. Ei ole kuitenkaan havaintoja siitä, että se tai joku muu laji olisi kanadanhanhen takia vähentynyt.

Päinvastoin, myös merihanhi kuuluu menestyjiin.

Verrokkina Tiainen nostaa valkohäntäpeuran, joka yhdessä luontaisesti Suomeen levittäytyneen metsäkauriin kanssa syö tehokkaasti varpuja ja lentipensaita.

Siten ne saattavat vähentää merkittävästi metsäjäniksen talviravinnon saatavuutta.

Toinen kilpailija metsäjänikselle on rusakko. Ruotsin eteläiseltä puolelta rusakko on syrjäyttänyt metsäjänikset melkein kokonaan.

Ruotsissa rusakko on istutettu vieraslaji.

Tänne rusakko on pomppinut aroilta omin käpälin 1800-luvulla.