

Paperiteollisuudessa työskentelee Suomessa tällä hetkellä noin 10 000 työntekijää. Viime vuosina paperimiesten ja -naisten määrä on laskenut vuosittain arviolta 300–500 henkilöllä.
”Kai se on rehellisesti sanottava, että rakennemuutos jatkuu lähivuosina. Paperin kulutus laskee entisestään ja se näkyy tietyllä viiveellä työpaikkojen menetyksinä”, Paperiliiton vastaava sopimusasiantuntija Markku Häyrynen sanoo.
Työntekijämäärässä mitattuna Häyrynen pitää paperiteollisuuden kulta-aikana 1970- ja 1980-lukujen vaihdetta, jolloin alalla työskenteli noin 50 000 ihmistä.
Koneistuksen ja automaation myötä työntekijöiden määrä lähti laskemaan 1980-luvulta lähtien. Häyrynen tuli itse Paperiliittoon töihin maaliskuussa 2003, jolloin alalla työskenteli 28 000 ihmistä.
Voikkaan tehtaan lakkautus 2006 oli lähtölaukaus metsäteollisuuden murrokselle. Sen jälkeen on suljettu kymmeniä paperi-, sellu ja jalostustehtaita.
”Hurjimpina vuosina työntekijämäärä väheni yli 2 000 ihmisellä vuosittain. Kotkan Sunilan sellutehtaan sulkeminen syksyllä 2023 oli viimeisin isku”, Häyrynen sanoo.
Kokonaan uusia paperi- tai kartonkitehtaita ei ole enää Suomeen tulossa, hän arvioi. Kemin Metsä Fibren sellutehdasinvestointia Häyrynen pitää positiivisena uutisena, mutta sekään ei tuonut alalle lisää työpaikkoja.
Sanomalehti- ja painopaperin kysyntä laskee digitalisaation myötä, mutta pakkausmateriaalilla hän näkee tulevaisuutta. Lisäksi hygieniapaperin eli pehmopaperin kulutus kasvaa monilla alueilla maailmassa.
”Ihmiset ostavat valtavasti pikaruokaa ja take away -kahvia, joten kartongin valmistus on vielä hyvää bisnestä. Metsäyhtiöt investoivat erityisesti sellun ja puun sivuvirtojen jatkojalostukseen, mikä saattaa olla tulevaisuuden ala”, Häyrynen sanoo.
”Kai se on rehellisesti sanottava, että alan rakennemuutos jatkuu lähivuosina.” Markku Häyrynen
Häyrysen mukaan liiton työntekijöiden korkea keski-ikä oli siinä mielessä onni, että moni irtisanottu pääsi aikanaan eläkeputkeen.
Isot metsäyhtiöt ovat pystyneet tarjoamaan osalle henkilöstöstä korvaavia työpaikkoja konsernin muista yksiköistä.
”Paperitehtaiden kunnossapidossa ja automaatiossa työskennelleet ammattilaiset ovat saaneet hyvin töitä muilta aloilta”, Häyrynen kertoo.
Useissa perheissä molemmat vanhemmat työskentelivät paikkakunnan paperitehtaalla. Tällöin tehtaan lakkautus oli iso tragedia.
”Osa työntekijöistä on saanut jopa kahteen kertaan lopputilin paperiteollisuudesta. Jos kaksisataa ihmistä saa potkut tehtaasta, niin siinä sivussa menee välillisesti työt noin viideltäsadalta ihmiseltä lähialueelta”, Häyrynen suhteuttaa.
Monet paperimiehet ovat hakeutuneet töihin kemianteollisuuteen ja energiateollisuuteen. Hoitoalalle ei ole Häyrysen mukaan siirtynyt kovin paljon työntekijöitä, koska liiton jäsenistä 90 prosenttia on miehiä.
Osa eläkeikää lähestyvistä paperimiehistä jäi tehtaan sulkeutumisen jälkeen pysyvästi työttömiksi.
”60-vuotiaana työpaikan saaminen merkitsee lähes lottovoittoa.”
Paperiliittoon kuuluu kaikkiaan noin 30 000 jäsentä, joista työmarkkinoiden käytettävissä on reilu 12 000.
Nuorten silmissä paperiteollisuuden imago ei ole kovin korkealla, kun tehtaita suljetaan ja sammutetaan.
”Kolmivuorotyö tehtaassa ei välttämättä houkuttele nykynuoria. Toisaalta palkkataso on edelleen kilpailukykyinen erilaisten sunnuntai-, pyhä- ja yölisien vuoksi”, Häyrynen sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
