Raivaussahalla nurin vai kasvatus tukiksi? Monista erikoispuulajeista voi saada kunnon hinnan

Valtaosa Suomen metsien puustosta on mäntyä, kuusta ja koivua, ja näiden puiden myynnistä metsänomistajat myös saavat suurimman osan puunmyyntituloistaan.

Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Suomen metsien koko 2,5 miljardin kuution puustosta vain reilu kolme prosenttia on muuta lehtipuuta kuin koivua.

Kaikesta lehtipuusta, koivu mukaan lukien, vain kymmenesosa on tukkipuuta.

Näitä lukuja vasten on helppo ymmärtää, että harvinaisempien puulajien hankkiminen metsästä esimerkiksi puusepäntöitä varten on kuin neulasen etsimistä heinäsuovasta.

Kun puuta on vähän saatavilla, sille ei ole syntynyt laajamuotoista kysyntääkään.

Yksittäiset rungot ja harrastajasahureiden lankut vaihtavat omistajaa netin kauppapaikoilla. Merkittäväksi teollisuudeksi asti puuta ei ole riittänyt.

Puusepänverstailla on kysyntää vähemmän käytetyillekin puulajeille. Kuva: Markku Vuorikari

”Käytännössä haapa- ja tervaleppätuotteiden jalostus Suomessa on perustunut ja perustuu edelleen Baltian puutavaraan”, sanoo Pieksämäellä toimivan Pieksäwoodin toimitusjohtaja Sami Koskinen.

Paneeleihin ja saunasisustukseen erikoistunut Pieksäwood aikoo lisätä kotimaisen haavan osuutta tuotannossaan. Vuosi sitten yritys alkoi kokeilla, olisiko haavan ja tervalepän sahaus teollisessa mittakaavassa mahdollista Suomessa.

Ensimmäisen hankintatalven tulos oli useampi tuhat kuutiota haapatukkia ja muutama kuorma tervaleppää. Koskinen uskoo yrityksen kasvuun kotimaisen haavan varassa.

”Ensimmäisen vuoden osalta olemme saaneet haapatukkia yli odotusten. Ensi kaudelle suunnittelemme suurempaa tuotantomäärää.”

Pieksäwood maksaa laadukkaimmista lehtipuutukeista havutukin hintaa vastaavia kuutiohintoja.

Muutamasta rungosta kauppaa ei lähdetä tekemään, mutta suhteellisen pienetkin erät kiinnostavat, jos ne sijaitsevat alle 200 kilometrin säteeltä sahalta.

”Ostamme hyvin pieniäkin, vajaan 50 kuution tukkieriä. Jos puu on vähän kauempana, niin sitä pitäisi olla vähintään rekallinen.”

Pieksäwoodille kelpaa vain suora ja vähäoksainen, järeä tukki. Valmiiksi saunatuotteeksi asti päätyy noin 20 prosenttia ostetusta puusta.

”Sahauksesta kertyy energiapuuta ja muuta haapasahatavaraa, jolle ei ole vielä markkinoita. Saamme kehittää myös haavan muuta käyttöä Suomessa”, Koskinen toteaa.

Muutama kymmenen vuotta sitten Suomeen istutettiin myös hybridihaapaa, joka on tavallisen metsähaavan ja amerikanhaavan nopeakasvuinen risteymä. Kelpaako sekin saunan pintaan?

”Ainakin ollaan mielenkiinnolla valmiita testaamaan hybridihaapaa. Se on kiinnostava artikkeli, mutta meillä ei ole siitä riittävästi kokemuksia.”

Hybridihaapaviljelmiä perustettiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa selluteollisuuden kannustamana. Kuva: Markku Vuorikari

Pieksäwoodin lisäksi haapaa sahaa muun muassa Urjalawood Urjalassa. Yhteen erikoispuulajiin erikoistunut saha on myös esimerkiksi lehtikuusta sahaava Pentti Huppusen saha Nurmijärvellä. Fiskarin laatupuu Raaseporissa ostaa eri puulajeja monipuolisesti.

Myös kilohinnalla myytävän arvokkaan visakoivun pienimuotoisella jalostuksella on Suomessa pitkät perinteet. Osa visakoivusta päätyy vientiin runkoina, jotka sitten sorvataan viiluksi ulkomailla.

Jos omalla maalla kasvavia jalopuita mielii hakata, alueen ja lajien suojelumääräykset pitää huomioida. Esimerkiksi luonnonvaraiset kynäjalavat on kokonaan rauhoitettu, ja suojelualueiden ulkopuoliset jalopuumetsät saattavat olla metsälain turvaamia arvokkaita elinympäristöjä tai luonnonsuojelulain määrittämiä luontotyyppejä. Sama koskee tervaleppävaltaisia metsiä.

”Mikäli metsänomistaja löytää esimerkiksi kosteuden tai rehevyyden sekä puuston vuoksi erottuvia kohteita, kannattaa pysähtyä miettimään, voisivatko ne olla kokonaan säästämisen arvoisia. Apua tunnistamiseen saa metsäammattilaisilta ja ely-keskukselta”, sanoo metsänhoidon asiantuntija Riikka Otsamo metsäkeskuksesta.

Luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi nauttii lain suojaa, jos ely-keskus on tehnyt alueesta rajauspäätöksen.

Metsälakikohteista kaikki eivät välttämättä näy kartoilla, vaan niiden säilymisestä vastuu on metsänomistajalla ja metsässä toimijalla.

Puuviljelmiä rajoitukset eivät koske. Jotta jalopuualuetta ei tulevaisuudessa luultaisi suojeltavaksi luonnonmetsäksi, viljelmän perustaminen kannattaa dokumentoida huolellisesti.

Tervaleppä viihtyy kosteilla mailla. Rehevällä maapohjalla se voi kasvaa komeaksi tukkipuuksi. Kuva: Sanne Katainen

Metsämaassa riittäisi monin paikoin potentiaalia nykyistä laajemman puulajikirjon kasvatukselle. Haapaa, raitaa, pihlajaa ja leppiä puskee rehevien maiden uudistusaloille paikoin ylenmääräisesti, Etelä-Suomen parhailla alueilla jopa jaloja lehtipuita.

Yleensä nämä lehtipuut raivataan varhaisessa vaiheessa havupuiden ja koivujen tieltä pois, ehkä muutamia puuyksilöitä luonnonhoidon vuoksi säästäen.

Metsälaki rajaa sallittua puulajivalintaa jonkin verran. Esimerkiksi raitaa tai pihlajaa voi kasvattaa alle 0,3 hehtaarin metsiköinä, mutta laajempi kasvatus edellyttäisi hyväksyttävän selvityksen tekemistä metsäkeskukselle.

Otsamon mukaan metsäkeskus saa muutamia selvityksiä poikkeavista puulajivalinnoista vuosittain. Yleisimmin kyse on douglaskuusen kasvatuksesta.

Mikään lehtipuu ei kasva kunnolla tukiksi asti tuoretta kangasta karummilla mailla. Otsamo neuvoo kiinnittämään huomiota maaperän rehevyyden lisäksi vesitalouteen. Esimerkiksi tervaleppä viihtyy hyvinkin kosteissa paikoissa.

Tammea sen sijaan tapaa usein jopa kuivilta kankailta ja se pystyy tuottamaan siellä terhojakin. Arvopuun kasvatusta ajatellen tammikin vaatii rehevän kasvupaikan.

”Tammiahan alkaa olla Oulun korkeudella asti, kun karkulaisia tulee puistoista, pihoilta ja hautausmailta. Tammen siirtyminen kohti pohjoista liittyy varmasti ilmaston lämpenemiseen. Sillä on potentiaalia.”