Timo Nieminen omistaa metsää saaressa ja on tehnyt jäätien kuusi kertaa – viime talvena tekoon kului 150 tuntia

Marraskuun 20. päivänä vuonna 2023 Timo Nieminen asteli lumikola kädessään Laukaan Kuusaassa sijaitsevan Kuusveden rantaan.

Läheiseen Kuussaareen oli suunniteltu hakkuita, ja yhtenä saaren maanomistajista Nieminen oli luvannut pitää huolen siitä, että koneet pääsisivät saareen jäätietä pitkin.

Edellisen kerran Kuussaaressa käytiin samoissa merkeissä seitsemän vuotta aiemmin. Silloin saaresta korjattiin kahdessa ja puolessa viikossa 5 000 mottia puuta.

Jäätien tekemisen kannalta talvi 2015–16 oli optimaalinen. Korkeapaineen selänne pysytteli Suomen yllä ja piti pakkasen 20 ­asteen tuntumassa ja taivaan pilvettömänä.

Kävisikö tällä kerralla yhtä hyvä tuuri?

Jäätien on kannettava täydessä kuormassa olevien ajokoneiden paino. Kuva: Hanne Manelius

Timo Nieminen aloitti jäätien teon kolaamalla jäädytettävän alueen puhtaaksi lumesta. Alkutalvi oli luminen, ja Nieminen joutui kolaamaan 70 metriä pitkän ja 40 metriä leveän jäätien puhtaaksi kymmenen kertaa.

”Parhaana päivänä lunta tuli kerralla yli 15 senttiä. Hirveä urakka”, hän muistelee.

Nieminen seurasi kairaamalla jään vahvistumista, kunnes mitta viimein osoitti jään olevan 30-senttistä. Näin vahva jää kantaa traktorin, joten Nieminen ryhtyi vahvistamaan tietä pumppaamalla vettä jäälle.

Kerrallaan Nieminen pumppasi tielle vettä kolmesenttisen kerroksen, joka sai jäätyä yön yli. Seuraavina viikkoina hän toisti jäädytyksen joka päivä, kunnes jään vahvuus oli 120 senttiä.

Kaikkiaan työ vei 150 tuntia.

Lumisena talvena jäätien tekeminen on mittava urakka, sillä jäädytettävä alue on pidettävä puhtaana lumesta. Kuva: Hanne Manelius

Kuussaaren hakkuut toteutettiin kolmen metsänomistajan yhteismyyntinä. Uudistushakkuita tehtiin 14 hehtaarilla ja harvennuksia kuudella hehtaarilla.

Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen metsä­neuvojan Heikki Kuhan mukaan yhteis­myynnit ovat saarikohteissa yleisiä.

”Usein käy niin, että yksi metsänomistaja ottaa ensin yhteyttä ja sen jälkeen muutkin lähtevät mukaan. Kustannusnäkökulmasta se on järkevää, sillä saarihakkuut ovat usein työläitä ja kalliita toteuttaa.”

Metsänhoitoyhdistys Päijänteen alueella saarikohteita on paljon, mutta talvikorjuut ovat harvinaisia.

”Näppituntumalta sanoisin, että saarihakkuista 99,9 prosenttia tehdään kesällä proomun avulla.”

Saaressa metsää omistavalla Timo Niemisellä on vuosien kokemus jäätien teosta. Kuva: Hanne Manelius

Kuussaari on kaksi kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Vakituista asutusta siellä ei enää ole, mutta kun Timo Nieminen oli lapsi, lehmät vielä laidunsivat saaressa.

”Maitotonkat kuljetettiin saaresta veneellä, lossi saatiin vasta myöhemmin”, hän kertoo.

Saareen kulkeminen oli työlästä, joten 50 vuotta sitten pellot metsitettiin. Vanhassa peltomaassa rauduskoivut kasvoivat hyvin. Kuusia sen sijaan kiusasi boorin puute, joka aiheutti puihin kasvuhäiriöitä kuten poikaoksia ja monilatvaisuutta.

Kun kuusikko vuonna 2016 harvennettiin, hakkuukoneen kuljettaja jätti osan laatuvikaisista puista pystyyn. Kuussaaren molemmin puolin aukeavat isot selät, ja tiheämmällä kasvuasennolla haluttiin suojella puustoa tuulituhoilta.

”Se oli hyvä päätös. Harvennusalan reunasta kaatui jokunen kuusi, jotka hain poltto­puiksi, mutta suurempaa tuhoa ei tullut”, Nieminen kertoo.

Metsänhoitoyhdistys Päijänteen metsä­neuvojan Heikki Kuhan mukaan yhteismyynnit ovat saari­kohteissa yleisiä. Kuva: Hanne Manelius

Seitsemän vuotta sitten harvennettua kuusikkoa ei ikänsä ja kasvunsa puolesta välttämättä olisi vielä ollut tarpeen uudistaa.

Nieminen oli kuitenkin pannut merkille, että runkoihin oli iskeytynyt kirjanpainaja.

”Ensi kesänä alue uudistetaan kuuselle. Samassa yhteydessä kannattaa hoitaa kuntoon maaperän ravinnehäiriö”, Heikki Kuha kertoo.

Kuha suosittelee boorilannoitusta noin metrin mittaiseen taimikkoon, jolloin uusi puusukupolvi säästyy kasvuhäiriöiltä. Boorin lisäys korjaa kasvuhäiriöitä jo seuraavan kasvukauden aikana, ja sen vaikutusaika on yleensä vähintään kymmenen vuotta.

Boorilannoitus luokitellaan terveyslannoitukseksi, jota tuetaan Metka-varoista. Tukisumma on 155 euroa hehtaarilta.

Rehevä maapohja soveltuisi kuusen lisäksi myös rauduskoivulle, mutta koivun viljelystä Niemisellä on karvaita kokemuksia.

”Edellisissä hakkuissa uudistettiin rannasta vanerikoivikko”, hän aloittaa.

Kaivinkone ei ehtinyt saareen jäätietä pitkin. Nieminen istutti taimet muokkaamattomaan maahan, ja ne kasvoivat hyvin, kunnes toissa kesänä saareen ui hirvilehmä kaksosvasoineen.

”Syksyllä jäät eivät kantaneet, eivätkä hirvet päässeet saaresta pois. Ja tietysti ne sitten parkkeerasivat taimikkoon.”

Nieminen yritti syksyn mittaan hätistellä hirviä koivikostaan huonolla menestyksellä. Nyt hän odottaa, että alue täydentyy luontaisesti syntyvillä taimilla.

Kesällä uudistusalalle istutetaan kuusen taimet. Koivun viljelyyn Nieminen ei enää ryhdy, sillä edelliset taimet päätyivät hirvien suihin. Kuva: Hanne Manelius

Saarihakkuiden kannattavuus on pitkälti kiinni siitä, minkä kokoisesta saaresta on kyse ja paljonko puuta voidaan korjata kerralla. Usein suunnittelu ja työ on kalliimpaa kuin mantereella, mikä näkyy ostajien kiinnostuksessa.

”Saarikohteisiin tarjouksia ei tule kovin monta. Tällä kertaa tuli vain yksi, mutta se oli todella hyvä”, Heikki Kuha kertoo.

Uudistushakkuut hinnoiteltiin runkohintana. Runkohinnoittelussa puulajille maksetaan yksi hinta, eikä katkonta vaikuta metsänomistajalle maksettavaan tiliin. Harvennukset hinnoiteltiin puutavaralajeittain.

”Tälle kohteelle runkohinnoittelu oli järkevä tapa, sillä tiedettiin etukäteen, että puissa on vikaisuutta”, Kuha sanoo.

Jäätienteosta koituneet kustannukset maanomistajat jakoivat keskenään, kun taas edellisellä kerralla työstä maksoi puunostaja.

”Tämä oli hyvä ratkaisu, saimme puista manteretta vastaavan hinnan”, Nieminen kertoo.

Kuussaaren puukaupassa käytettiin runkohinnoittelua. Siinä puulajille maksetaan yksi hinta. Kuva: Hanne Manelius

Saarikohteissa puunostajalla on kolme vuotta aikaa korjata puut. Kun hakkuut alkavat, ne etenevät poikkeuksetta rivakasti.

Kuussaaren leimikot päästiin hakkaamaan tammikuun lopulla 2024.

”Hakkuut alkoivat viime viikon tiistaina, ja eilen kaatui viimeinen puu. Yhteensä työ kesti yhdeksän päivää. Täällä hakkuita helpotti se, että vanhat peltomaat ovat kivettömiä ja siksi nopeita korjata”, Kuha kertoo.

Hakkuisiin osui pakkasjakso, jossa elohopea painui alle 30 miinusasteen. Vaikka puunkorjuun kannalta sateinen ja leuto sää usein on pakkasia suurempi ongelma, liika on liikaa kylmyydessäkin.

”25 asteen pakkasella konetta on pidettävä käynnissä kaksi tuntia, ennen kuin se on lämmin, eikä se ole halpaa lystiä”, Kuha sanoo.

Ajokoneet ovat käyneet kuormaamassa kuusi­tukit rannan välivarastoon ja etenevät nyt peräkanaa ajouraa pitkin.

”Viime kerralla puut kuljetettiin mantereelle ajokoneella, ja alun perin aioimme tehdä samalla tavalla tänäkin vuonna. Timo onnistui kuitenkin tekemään jäätiestä niin vahvan, että voimme telata puut mantereelle puutavarayhdistelmän vetoautossa”, Heikki Kuha kertoo.

Kuussaaressa metsäkuljetusmatka on poikkeuksellisen pitkä, 1,4 kilometriä. Pitkä metsäkuljetus syö hakkuiden kannattavuutta, joten jokainen metri, jonka siitä voi nipistää, on tervetullut.

Timo Nieminen panee ilahtuneena merkille uutuuttaan kiiltelevän Ponsse Buffalon, joka on Kuusaaressa ensimmäisellä työmaallaan.

”Näköjään luottivat jäätiehen, kun uskalsivat ajaa uuden koneen siitä yli.

Keskitalvella tehty kaivinkonemuokkaus onnistui, sillä maapohja ei ollut jäässä. Kuva: Hanne Manelius

Uudistusalueen laidassa Paavo Heikkinen kääntelee maata mättäiksi Kolbecon ohjaimissa.

Tammikuu ei ole tyypillisin ajankohta maanmuokkaukselle, ja Heikkinen kertoo naurahtaen, että metsäneuvoja Kuhan puhelinsoitto herätti hänet talviunilta.

”Harvinaista tämä talvimuokkaus on. Olisiko kymmenen vuotta siitä, kun edellisen kerran tein muokkausta talvella”, hän muistelee.

Vuodenajasta huolimatta työ sujuu hyvin. Lunta ei kuusikossa suuremmin ollutkaan, ja se, mitä siellä oli, ehti painua metsäkoneiden alla.

Maa on jäässä vain osittain.

”Karut kohdat ovat jäässä, hikevät eivät. Geologituttuni selitti asian niin, että kos­teassa maassa lämpö pyrkii ylöspäin.”

Kun alue kesällä istutetaan, voi olla hyväkin, että mättääseen on päätynyt hieman lunta. Se pitää istutuskohdat kosteina.

Paavo Heikkinen mätästi uudistettavan alueen. Talvimuokkaus oli harvinainen urakka. Kuva: Hanne Manelius

Talven 2023–24 jäätie oli Timo Niemisen kuudes. Ensimmäisen jäätiensä hän teki vuonna 1990.

”Koneet olivat silloin nykyistä pienempiä. Puut tuotiin saaresta traktorilla ja peräkärryllä.”

Nieminen arvelee, että uusin jäätie jää hänen osaltaan viimeiseksi. Hakkuutarpeita ei enää ole, ja taimikoissa pärjätään seuraavat vuosikymmenet raivaussahalla.

Se taas kulkee saareen vaikka soutu­veneessä.

Aarre oli paikalla myös viime kerralla, kun Laukaan Kuussaareen tehtiin jäätie saarihakkuuta varten. Timo Niemiseltä jäätien tekeminen vei silloin kuukauden päivät. Kun tie oli saatu kantavaksi, puukauppa solmittiin 26.1.2016 ja hakkuut alkoivat 17. helmikuuta 2016.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2025.