

Ensikosketuksen puhallinsoittimiin Petri Hämäläinen sai lapsena, kun hän alkoi soittaa B-kornettia vanhempiensa työpaikan pelastusarmeijan soittokunnassa.
Keräilykärpänen puraisi myöhemmin. 1980-luvun lopulla Hämäläinen keksi, että seitsemästä vanhasta torvesta saisi hienon sisustuselementin seinälle. Lukumäärä ei ole sattuma, sillä torviseitsikko oli tavallisin 1900-luvun alun tanssiorkesterin kokoonpano.
Mitä erikoisimmilla porukoilla Suomessa on ollut oma soittokuntansa: maamiesseuroilla, tehtailla, työväenyhdistyksillä ja partiolippukunnilla. Niiden jäljiltä tuhansia vaskisoittimia on jäänyt nurkkiin pölyttymään.
”Kun aloin kysellä, aika moni kertoi vintiltä löytyvän torvia. Innostus ei sitten jäänyt seitsemään.”

Hämäläinen piti vuonna 1995 yleisönäyttelyn, ja sen saaman suosion innoittamana harrastuksesta tuli vuosikymmenen ajaksi työ. Hämäläinen kiersi soitinkokoelmineen ympäri maata ja piti esittelyitä kiinnostuneille.
Sitä varten piti perehtyä vaskisoitinten historiaan.
”Tiesitkö, että Assyrian armeijalla on ollut yksi maailman vanhimmista soittoporukoista? Kivipiirroskuvissa sotajoukkojen edestä lähtee pitkiä, ylöspäin kääntyviä soittoputkia, joiden kaikusuppiloiden leveä pää näytti hirviöltä. Soitin on ollut pelotteluväline sodassa.”
Lopulta Hämäläinen väsyi kiertämiseen. Hän kartuttaa silti edelleen kokoelmaansa arvioiden ja ostaen tarjolle tulevia soittimia.
Monissa hienointa on niiden historia. Kokoelman harvinaisuuksiin kuuluu Karhulan lasitehtaan juhlavuotta varten tehty lasinen, suora fanfaaritorvi sekä Böömissä eli nykyisessä Tšekissä valmistettu pyöreä kornetti, jonka Hämäläinen kohtasi likaisena ja ruttuisena.
”Tsaari Aleksanteri kolmas harrasti baritonitorven soittoa ja halusi teettää henkivartiokaartilleen sarjan pyöreitä soittimia. Yksi niistä kulkeutui Helsinkiin. Nyt se on kunnostettu ja entisöity.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
