Lisäsuojelu on tehokkain mutta kallein keino metsien monimuotoisuuden lisäämiseksi, selviää MTK:n ja SLC:n tarkastelusta

MTK:n ja SLC:n monimuotoisuustiekartta selvitti, miten erilaiset toimenpiteet vaikuttavat metsäluonnon monimuotoisuuteen ja millaiset kustannukset niistä koituu yksityisille metsänomistajille.

Suojelualueiden perustaminen on tehokkain yksittäinen toimi uhanalaisten lajien ja luontotyppien elinvoimaisuuden parantamiseen.

Luonnonhoitoa puolestaan tarvitaan etenkin lehdoissa, harjumetsien valorinteillä, jalopuumetsissä ja rantametsissä. Etenkin järeiden puiden ja kuolleiden puiden määrän lisääminen edesauttaa uhanalaisia metsälajeja.

Tarkastelussa on vertailtu neljä erilaista suojeluvaihtoehtoa: Perusskenaario (SK1), jossa metsää hoidetaan vuoteen 2022 saakka käytettyjen PEFC-kriteerien mukaan, perusskenaario kaksi (SK2) vuodesta 2023 käyttöön otetuilla PEFC-kriteereillä sekä kaksi biodiversiteettiskenaariota (SK3 ja SK4).

SK3-tilanteessa säästöpuiden määrä nousee 20 runkoon hehtaarilla, lehtipuuston osuus nousee 20 prosenttiin, kiertoajat pitenevät 15 vuotta ja 30 prosenttia korpikuusikoista otetaan jatkuvapeitteisen kasvatuksen piiriin.

Lisäksi vesistöjä sivuavat suojavyöhykkeet laajennetaan 20 metriin ja suojellun metsänmaan osuus puuntuotannon metsissä on 10 prosenttia.

SK4-tilanteessa säästöpuita jätetään 40 runkoa hehtaarilla 20 prosentilla metsien pinta-alasta, muualla 20 runkoa hehtaarilla. Lehtipuuston osuus on 20 prosenttia.

Karuimmilla kasvupaikoilla kiertoajat pitenevät keskimäärin 30 vuotta. Puolet korpikuusikoiden pinta-alasta on jatkuvapeitteisen kasvatuksen piirissä. Suojavyöhykkeet levenevät 35 metriin ja suojelupinta-ala kasvaa 30 prosenttiin.

Lahopuun osuuden kasvattaminen lisää luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Petteri Kivimäki

Perusskenaariossa puuston tilavuus kasvaa maltillisesti. Toisessa perusskenaariossa säästöpuiden määrä kasvaa lähes kaksinkertaiseksi ja kuolleen puun määrä lisääntyy ollen 10 kuutiota hehtaarilla vuonna 2050.

Uudet PEFC-kriteerit vähentävät metsänomistajien vuotuisia tuloja metsästä 1,3 euroa hehtaaria kohden. Se vastaa enimmillään prosenttia puuntuotannon vuosittaisesta nettotulosta.

Lisäsuojelu lisää puuston kokonaistilavuutta, mutta vähentää vuotuista hakkuukertymää merkittävästi. Lehtipuuta on lähes 20 prosenttia enemmän kuin vuoden 2022 PEFC-kriteerien mukaan hoidetussa metsässä. Myös kuolleen puun määrä lisääntyy nopeammin.

SK3- ja SK4-skenaarioissa puuston ikäluokkajakauma on tasaisempi ja varttuneiden metsien suhteellinen osuus suurempi. Tehostetut suojelutoimet lisäävät järeiden puiden määrää.

SK3-skenaario vähentää hakkuukertymää keskimäärin 5,7–10,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuonna 2022 hakkuukertymä oli 75 miljoonaa kuutiota.

30 vuoden jakson aikana yksityisen metsänomistajan puukauppatulot vähenevät keskimäärin 24,2 euroa hehtaarilla vuodessa. Se vastaa keskimäärin 13,8 prosentin vähenemää vuotuisissa nettotuloissa.

SK4-skenaario vähentäisi hakkuukertymää 18,4–22,6 miljoonaa kuutiota vuodessa. Yksityisen metsänomistajan puukauppatulot vähenisivät keskimäärin 61,5 euroa hehtaarilla vuodessa. Se vastaa 35,6 prosentin vähenemää metsästä saatavissa vuotuisissa nettotuloissa.

Tarkastelun mukaan luonnonhoitotoimilla voi merkittävästi vaikuttaa metsien monimuotoisuuteen seuraavan 30 vuoden aikana. Metsien lisäsuojelu on tehokkain mutta kallein keino metsien monimuotoisuuden lisäämiseksi.

MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartta

Tallenne tiekartan julkistustilaisuudesta 1.2.2024.