Talvi lähestyy, mutta puupula hankaloittaa kotien lämmittämistä Inarissa: ”Joku sovinto on löydettävä”

Inarissa haluttaisiin tuottaa kaukolämpöä pääasiassa paikallisella puulla, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista.

Yksityismetsien puukaupat seisahtuivat yli viisi vuotta sitten julkaistun FSC-sertifikaatin riskinarvion jälkeen. Sen mukaan metsätalous saattaa aiheuttaa riskin poronhoidolle saamelaisten kotiseutualueella.

Metsäyhtiöt ovat sen jälkeen karttaneet puukauppojen tekemistä Ylä-Lapissa.

”Pitäisi olla osa isojen yhtiöiden sosiaalista vastuuta ostaa puuta myös täältä”, sanoo Inarin kunnanjohtaja Tommi Kasurinen.

Paikallinen energiayhtiö Inergia oy on ostanut lähialueilta jonkin verran puuta kaukolämmön tuotantoon, mutta määrä ei riitä kattamaan tarvetta. Vaikka energiapuulle olisi kysyntää, ongelmana on, ettei tukille löydy ostajaa.

Aiemmin kunta toi osan energiapuusta Venäjältä. Ukrainan sodan syttymisen jälkeen metsäenergiaa on tuotu muualta Suomesta sekä lisätty turpeen polttoa.

Tuulivoimaa ei alueelle kunnan linjauksen mukaan tule. Ensi hätään kunta toivoo saavansa energiapuuta Metsähallituksen hakkuilta.

”Joku sovinto on löydettävä. Metsäenergian tarve olisi vain noin viisi prosenttia alueen kestävän korjuun määrästä”, sanoo Inergian toimitusjohtaja Tommi Koskinen.

Inarin kunta on yrittänyt löytää ratkaisua tilanteeseen yhdessä yhteismetsien, MTK:n, Saamelaiskäräjien ja paliskuntien kanssa. Paliskunnat ovat vastustaneet hakkuita alueilla, jotka ovat niiden mukaan tärkeitä poronhoidolle.

Puukauppaa hankaloittaa entisestään EU:n biodiversiteettistrategia, jonka tavoitteena on suojella kaikki EU:n vanhat metsät.

”Olemme aika pitkään eläneet löysässä hirressä”, sanoo metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin johtaja Annakaisa Heikkonen.

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö julkaisivat kesäkuussa esityksen vanhojen metsien kriteereistä. Lausuntokierros päättyi elokuussa.

Esityksessä havupuuvaltainen metsä olisi Metsä- ja Tunturi-Lapissa vanhaa, jos sen keski-ikä on vähintään 200 vuotta.

Inarin yhteismetsän Hammastunturin kupeessa sijaitseva hakkuualue näytti harvennuksen jälkeen tältä.  Kuva: Aino Kurtti

Aiemmin keväällä yhteismetsä toteutti kohua aiheuttaneen hakkuun Pasasjärven läheisyydessä, Hammastunturin erämaan kyljessä. Ympäristöjärjestö Greenpeace syytti yhteismetsän hakkaavan ikimetsää lämpökattilassa poltettavaksi.

Inarin yhteismetsän hoitaja Vesa Väisänen on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa hakkuualueen puusto oli keski-iältään noin 180–190-vuotiasta. Avohakkuita ei Väisäsen mukaan yhteismetsässä tehdä, vaan kyseessä oli ”varovainen harvennus”.

Hakkuualue ei siis täyttäisi ministeriöiden esittämiä vanhan metsän kriteerejä. Myös toisessa sertifikaatissa eli PEFC:ssä vanha metsä on määritelty pohjoisessa yli 200-vuotiaaksi.

Hakkuualueelta rajattiin lisäksi pois kohteita, joilta löytyi kahta uhanalaista jäkälälajia.

Hakkuusuunnitelman mukaan harvennuksesta olisi pitänyt kertyä lähes 1 800 kuutiota, mutta lopputulema oli 1 150 kuutiota.

Ely-keskus ei tehnyt jäkäläalueista rajauspäätöstä, minkä vuoksi niistä ei maksettu korvauksia yhteismetsälle. Samaa keskustelua on käyty raakkujokien viereisten suojakaistojen korvauksista.

”Olisi tosi tärkeää, että metsänomistajiin luotettaisiin lajitietojen luovuttamisessa niin, että meillä olisi metsänomistajina ja metsäammattilaisina jo ennakkoon käytettävissä tieto kartoitetuista ja tiedossa olevissa uhanalaisista lajiesiintymistä, jotta ne voidaan ottaa suunnittelussa huomioon”, Heikkonen sanoo.

Inarin yhteismetsän hoitokunnan jäsenen Kari Kyrön mielestä yhteismetsän pitäisi saada valtiolta hakkuumäärää vastaava korvaus silloin, kun hakkuu on estynyt.

Hän on esittänyt ajatuksen myös maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille (kd.), joka piti sitä varteenotettavana. Hoitokunta työstää parhaillaan ministeriölle laskelmaa vuosittaisesta kestävästä hakkuumäärästä.

Yli 30 vuotta Inarin yhteismetsän puheenjohtajana toiminut Yrjö Mattila on hiljalleen menettämässä toivoaan puukaupan jatkumisesta.  Kuva: Anni-Sofia Hoppi