Hirvet napsivat suihinsa metsien monimuotoisuuden

Kiinnostus monipuolistaa puulajikirjoa on lisääntynyt. Monin paikoin lehtipuiden kasvattaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä ne ovat hirvieläinten herkkua.

”Sekametsien suosiota kasvattaa ilmastonmuutokseen varautuminen ja tarve yhteensovittaa erilaisia metsän käyttötavoitteita”, toteaa erikoistutkija Saija Huuskonen Luonnonvarakeskuksesta.

Huuskosen mukaan puuntuotannon ja hiilensidonnan lisäksi metsänhoidon tulisi edistää monimuotoisuutta, tuhonkestävyyttä ja virkistyskäyttöä. Monipuulajiset metsät vastaavat näihin tavoitteisiin paremmin kuin yhden puulajin metsät.

Metsien kasvuun sekapuustoisuudella ei ole suurta vaikutusta, mutta se turvaa puuston elinvoimaisuutta. Sekapuustoisuus vähentää esimerkiksi kuusikoiden kirjanpainajatuhoriskiä ja hillitsee juurikäävän leviämistä.

Toisaalta mäntytaimikoissa etukasvuinen lehtipuu lisää hirvituhoja. Siksi sekametsien kasvatuksen lisääminen edellyttää myös riskien tunnistamista.

”Tuhoriski vaihtelee suuresti. Yritämme tutkimuksella selvittää, millaisissa kohteissa sekapuuston kasvattamisella on parhaat edellytykset”, sanoo Huuskonen.

Männyntaimikot kannattaa kasvattaa täystiheitä ja ilman etukasvuista lehtipuustoa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Se tiedetään, että lehtipuusekoitus lisää taimikon tuhoriskiä, mikäli lehtipuut pääsevät varjostamaan mäntyjä ja näin lisäämään niiden alttiutta joutua hirven syömäksi. On siis järkevää kasvattaa männyntaimikot täystiheinä ja estää etukasvuisen lehtipuuston muodostuminen niihin.

Hirvituhoille alttiissa mäntytaimikoissa myös lehtipuut tulevat syödyiksi, joten lehtipuustoisuuden merkittävä edistäminen on näissä kohteissa vaikeaa.

Lehtipuustoisuutta voitaisiin lisätä männiköitä paremmin rehevämmillä kasvupaikoilla, joita nykyisellään uudistetaan lähinnä kuuselle. Rauduskoivun viljelyn lisääminen on kuitenkin vaikeaa hirvituhojen takia.

Kuusikoiden luontaista lehtipuusekoitusta voisi silti hyödyntää sekapuuna nykyistä useammin.

Valtakunnan metsien viimeisimmän inventoinnin mukaan hirvien aiheuttamia metsätuhoja oli noin 520 000 hehtaarilla. Myös pienemmät hirvieläimet rouskuttavat taimia ja vaikeuttavat puulajikirjon monipuolistamista.

On arvioitu, että hirvieläinvahingoista aiheutuu vuosittain noin 50 miljoonan euron menetykset metsänomistajille. Tuhot vähentävät metsien kykyä sitoa ja varastoida hiiltä.

Monimuotoisuusnäkökulmasta tärkeiden haapojen, pihlajien ja tammien kasvattaminen hirvieläinten ulottumattomiin on vielä koivujakin haastavampaa.

Pohjoisempana ongelmana ovat porot, jotka syövät koivut ja lehtipuut niin tarkoin, ettei taimikonhoitovaiheessa ole kuin kuusia sekapuuksi.

Hirvikannan oikeasta suuruudesta käydään jatkuvaa vääntöä. Kuva: MARJA SEPPALA

Hirvieläintuhojen hallinnassa on keskeistä pitää kannat sellaisella tasolla, että mäntyvaltaisten taimikoiden tuhot pysyvät kohtuullisina ja monimuotoisuudelle tärkeiden lehtipuiden uudistuminen ja kasvatus onnistuvat.

”Hirvieläinkannan oikeasta suuruudesta on erilaisia näkemyksiä. Niistä tehtävä päätös on poliittinen, mutta sen taustalla olisi hyvä olla riittävästi tietoa”, sanoo Huuskonen.

Sekametsien kasvatusta ja puulajikirjon monipuolistamista tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa useassa hankkeessa. Tämän artikkelin taustana on Huuskosen ja Jari Matalan ja Ari Nikulan Luken verkkosivuilla julkaisema blogi-kirjoitus.