Metsään ilmestyy jäniksen tuoreita yöjälkiä noin vuorokausi viimeisen lumisateen jälkeen. Kuva: Kari Lindholm
Jäljittäjä löytää jäniksen jälkiensä päästä – metsästäjä ja saalis ovat lajissa samalla viivalla
Joulupöytään jänispaistia tavoitteleva Kimmo Siuruainen kertoo jäljittämisen sopivan sekä nuorille että kokeneille metsästäjille.TilaajalleRovaniemi
Rovaniemeläinen Kimmo Siuruainen harrastaa jäniksen jäljittämistä. ”Saaliiksi jäänyt jänis päätyy perheen joulupöytään”, Siuruainen sanoo. Kuva: Kari LindholmParin päivän takaisen puuterilumen värjäämä sekametsä nuokkuu joulukuisen kaamoksen hämärässä Rovaniemellä.
Puolisääreen yltävissä nietoksissa puuhastelee lumipukuun sonnustautunut mies, joka vuoroin askeltaa, vuoroin pysähtelee, tähyilee kuusenperseitä ja katajapuskia.
”Tässä lähistöllä sen pitäisi olla makuulla. Silmät saisi olla selässäkin”, viimeöistä jäniksen jälkeä seuraava Kimmo Siuruainen tuumailee.
Joulupöytään tarkoitettu jänispaisti kutittelee jo Siuruaisen sylkirauhaisia, mutta metsässä piilotteleva ristiturpainen rupelikorva on vainolaisensa kanssa eri linjoilla kohtalostaan.
”Jälkiensä päästä se silti löytyy. Tuossa on ensimmäinen paluuperä ja tuossa toinen”, Siuruainen näyttää.
Siuruainen sanoo jäniksen jäljittämisen olevan metsästystaitoja kehittävää puuhaa, joka sopii mainiosti myös metsästystä aloitteleville nuorille siinä, missä konkareillekin.
Metsäjänistä kannattaa tavoitella kyläryhmien lähistöltä metsäsaarekkeista.
”Lapin kairajänikset ovat lähes mahdottomia jäljitettäviä, sillä ne liikkuvat pitkiä matkoja, eivätkä päästä metsästäjää lähelle, kuten nurkkakuntaiset serkkunsa.”
Tavallisesti jäniksiä jahdataan ajokoiran avulla, mutta jäljitysmetsästyksessä on puolensa. Koska koiraa ei käytetä, metsästäjä voi liikkua lähellä tiestöä ja vesistöä, eikä pelkoa ole koiran joutumisesta autojen alle tai heikoille jäille.
”Jänistä etsitään kiertämällä se pienentyvään renkaaseen, jonka sisälle otus toivottavasti jää”, Siuruainen selvittää. Kuva: Kari Lindholm”Viime vuosina sudet ovat estäneet koirien käyttämisen varsinkin rannikkoseudulla, joten jäljittäminen on entistä merkittävämpi metsästysmuoto eteläisessä Suomessa.”
Siuruainen korostaa, että jäljittäjä ja jänis ovat samalla viivalla, mikä tuo metsästykseen haastetta.
Jäljittäjä ja jänis ovat samalla viivalla, mikä tuo metsästykseen haastetta.
”Jäniksellä on täysi mahdollisuus päästä karkuun ja niinhän se usein pääseekin, sillä metsästäjä ei voi tukeutua ajokoiran ja koirapaikantimen apuun.”
Vähälumisessa Etelä-Suomessa jäljitysmetsästäjä valitsee kohteeksi yleensä rusakon, jonka kanta on metsäjänistä paljon runsaampi.
Rusakon jäljittäminen on helpompaa verrattuna jäniksen jäljittämiseen, ja onhan saaliskin kooltaan tuplasti suurempi. Rusakko jää paluuperiensä jälkeen usein metsätien läheisyyteen.
”Lapissa lumi haittaa jäljittäjää pian joulun jälkeen, mutta etelässä jäljittäminen onnistuu yleensä helmikuun lopulle”, Kimmo Siuruainen kuiskuttelee.
Äkkiä sivulla näkyy liikettä. Valmet 412 pamahtaa, ja ponsi pölläyttää lunta puiden oksilta. Pakoon pinkova jänis saa peräänsä parven niklattuja hauleja.
Metsä hiljenee. Vihtavuorelaisen patruunan ruudinkäry leijuu ilmassa, kun metsästäjä askeltaa pitkin hurmeista jälkijonoa. Rupelikorva pötköttää ketarat ojossa parinkymmenen metrin päässä yölliseltä makuultaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
