Metsien kyky varastoida hiiltä voi olla laskettu pieleen – oksien kuoleminen unohdettu

Se, että puun oksat kuolevat ja alkavat vapauttaa hiilidioksidia, on jäänyt suurelta osin huomiotta metsien hiilivirtojen ja -varastojen arvioinnissa. Uuden tutkimuksen mukaan tämä on johtanut metsien pitkän aikavälin hiilivarastopotentiaalin yliarviointiin jopa 17 prosentilla.

”Tutkimuksemme osoittaa, että jos jätämme kuolleet oksat huomioimatta, laskelmista puuttuu kuudennes metsien hiilikierrosta,” sanoo Ruotsin maatalousyliopiston tutkija Hyungwoo Lim tiedotteessa. Tutkimusartikkelin on kokonaisuudessaan julkaissut tiedelehti Pnas.

Tutkijaryhmä löysi vain neljä tutkimusta kuolleista oksista viimeisten 20 vuoden ajalta. Niistä kaksi oli ryhmän omia.

”Yksi syy siihen, miksi oksien vaihtumista ei ole tutkittu, on että siihen liittyy vaikeasti mitattavia prosesseja”, sanoo Duken yliopiston professori, Helsingin yliopiston vieraileva professori Ram Oren. Kun prosesseja ei mitata, niitä on vaikea sisällyttää malleihin.

Tämän puutteen korjaamiseksi Lim ja Oren analysoivat Ruotsin pitkän aikavälin metsätutkimuskokeita. Lisäksi he laajensivat tutkimusta ottamalla siihen mukaan Yhdysvaltojen, Suomen, Viron, Itävallan, Slovakian, Brasilian ja Nepalin tutkijoita.

Tutkimusryhmä suosittelee, että valtakunnallisiin metsäinventointeihin lisättäisiin muuttujia, kuten latvusraja eli puunrungon korkeus, jolta alin elävä oksa löytyy. Tämä johtaisi heidän mielestään parempiin arvioihin kuolleiden oksien vaikutuksesta hiilen kiertokulkuun. Latvusrajaa käytetään Ruotsin valtakunnallisessa metsien inventoinnissa, toisin kuin monessa muussa maassa.

”Olemme oppineet, että aivan ilmeisetkin tekijät voivat jäädä täysin huomiotta monimutkaisissa malleissa. Jos näitä tuloksia käytettäisiin kaikkialla, se vaikuttaisi merkittävästi nykyisiin ja tuleviin hiilidioksidiennusteisiin”, Hyungwoo Lim arvioi.

PNAS: Overlooked branch turnover creates a widespread bias in forest carbon accounting