
Vaikka Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän metsissä hakkuut ovat olleet mittavia, metsien hiilivarastot ovat karttuneet ja hiilinielut säilyneet merkittävinä.
Näin todetaan maailmanlaajuisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten metsien hiilinielu on kehittynyt vuosina 1990–2020. Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä.
Pohjois-Euroopan boreaalisten metsien kehitystä analysoi Ruotsin maatalousyliopiston vieraileva tutkija, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Pekka Kauppi.
Pohjolan hakkuut eivät ole olleet ongelma hiilinielujen osalta – paitsi aivan tutkimusajanjakson loppuvuosina, hän sanoo. Silloinkin hiilivarastot kyllä karttuivat, mutta puuston kasvu hidastui sekä Suomessa että Ruotsissa.
”Täällä oltiin totuttu 40 vuoden ajan siihen, että metsien kasvu aina vain kiihtyy, kunnes kehitys ikävästi pysähtyi vuoden 2010 tienoilla. Metsän kasvu ei ole lisääntynyt enää 15 vuoteen. Aiheesta on keskusteltu ihmeen vähän”, Kauppi pohtii.
”Aiemmin metsien kasvun lisääminen oli metsäpolitiikkamme päätavoite.”
Tilanne voidaan kuitenkin korjata, Kauppi evästää.
”Aiemmin metsien kasvun lisääminen oli metsäpolitiikkamme päätavoite. Sitä sen tulisi olla edelleen, mutta huomion kiinnittäminen hiilinieluun ja luontokatoon on saanut unohtamaan varsinaisen päämäärän.”
Kaupin lääke metsävarojen kasvattamiseen on klassinen metsänhoito.
”Huolehdittaisiin paremmin siitä, että metsänhoito tehtäisiin huolella ja ajoissa. Ruotsissa on jo todettu, ettei välttämättä tarvita uusia keksintöjä. Pitää vain huolehtia siitä, että uuden metsän perustaminen ja taimikonhoito onnistuvat.”
Kauppi on huolissaan siitä, että ajoipa missä hyvänsä Suomessa, näkee usein huonosti hoidettua metsää.
”Metsänomistajan vallassa tietysti on, miten hän metsäänsä hoitaa, mutta voitaisiin pohtia, millä keinoilla heidät saataisiin talkoisiin mukaan. Sehän olisi heille taloudellisesti kannattavaakin.”
”Mukavinta olisi, jos metsien kasvu saataisiin taas lisääntymään, jolloin siitä riittäisi niin energiaksi, teollisuuspuuksi kuin hiilinieluksi.”
”Me tarvitsemme nämä kaikki metsät.”
Myös globaalisti maailman metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta alueelliset muutokset ovat suuria.
Tropiikissa Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa hiilivarastot ovat pienentyneet metsänraivauksen ja hakkuiden seurauksena. Kanadan ja Siperian boreaalisissa metsissä tulipalot ja laajat hyönteistuhot ovat pienentäneet hiilinieluja.
”Maailmanlaajuisesti metsien hiilitase on silti säilynyt yllättävän vakaana ja vahvana. Ilman metsien nieluja hiilidioksidin hallinta olisi melkein mahdotonta. Me tarvitsemme nämä kaikki metsät.”
Sademetsien hupeneminen on Kaupille suuri mysteeri.
”On outoa, ettei tilanne ole parantunut mitenkään. Ongelma on tunnettu jo 1960–1970-luvuilta asti. Suuret trendit eivät siellä muutu, vaikka näin on tapahtunut Euroopassa ja Kiinassa.”
Tropiikissa metsän hupeneminen ei Kaupin mukaan ensi sijassa johdu puun teollisuuskäytöstä.
”Pääosin kyse on ravinnon ja energian saannista. Sademetsiä menee valtavasti viljelyksille ja polttopuuksi. FAO:n mukaan puolet puista menee polttoon.”
Tutkimuksessa havaittiin myös paljon hyvää. Puusto karttuu tiiviisti asutuilla alueilla Kiinassa, Intiassa ja Euroopassa. Väestönkasvu ei välttämättä tarkoitakaan metsien vähenemistä.
Esimerkiksi Kiinassa on toteutettu laaja kansallinen puiden istutusohjelma.
”Siellä on harjoitettu aktiivista politiikkaa puuston lisäämiseksi. Huonoja maaseutupeltoja on metsitetty. Näinhän Suomessakin aikoinaan tehtiin”, Kauppi viittaa peltojen ”paketointiin” 1960–1970-lukujen taitteessa.
Kaikki puiden hiilivarastot eivät sijaitse metsissä. Metsien hiilinielun lisäksi kuusi prosenttia maailman koko hiilinielusta on sitoutunut puutuotteisiin. Ja tämä kehitys on tutkimuksen mukaan lisääntymässä.
Tutkimus perustuu maakohtaisiin inventointitietoihin, jotka antavat tarkan kuvan metsäekosysteemien hiilivarastoista ja niiden muuttumisesta vuosina 1990–2020.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
