Metsien valvonta ei kuulu EU:lle – komissio on luomassa valvontajärjestelmän jäsenmaiden metsänhoidolle

Euroopan komission metsäaloitteiden vyörytys ei ole pysähtymässä, vaikka sen toimikausi lähestyy loppuaan. Metsäaloitteiden huipennus nykyisen komission aikana nähtiin 22. marraskuuta, kun komissio julkaisi esityksensä metsien monitoroinnista ja datan keruusta.

Kuten usein, ajatus komission esityksen takana kuulostaa paremmalta kuin keinot sen toteuttamiseksi. Komissio ehdottaa, että jäsenmaat ja komissio keräisivät tietoa yli 30 metsiin liittyvästä asiasta. Tähän kuuluisivat tiedot muun muassa suojelluista metsistä, metsätalousalueista, tietyistä elinympäristöistä ja metsäbioenergian käytöstä.

Metsänomistajat ovat alusta asti sanoneet, että Suomella on hyvät mahdollisuudet erottua joukosta datan laadussa. Meillä on dataa maan tasolla paljonkin, ja sitä raportoidaan jo useaan eri kansainväliseen prosessiin. Muut maat voisivat ottaa mallia valtakunnan metsin inventoinneista.

Tapasimme komissiota aiheesta jo vuosi sitten. Komission ympäristöpääosastosta sanottiin, että parempaa tietoa tarvitaan, jotta osaamme jatkossa varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin metsissä. ”Kun meillä on parempaa dataa, pystymme varautumaan metsätuhoihin ja ehkä Suomessakin voidaan kasvattaa lehtipuulajeja, jotka sopeutuvat paremmin muuttuvaan ilmastoon”, komissio pohti kertoessaan ajatuksiaan tulevasta lainsäädännöstä.

Samaan aikaan he sanoivat, että he eivät kannata ”isoveli valvoo”-lähestymistapaa, mutta myönsivät, että tietoa tarvitaan siitä, mitä metsissä tapahtuu.

Valitettavasti komission julkaisema ehdotus on sekavaa ja huolestuttavaa luettavaa. Se antaisi EU:lle mandaatin kartoittaa yksityiskohtaisesti erilaisia metsiin liittyviä tietoja, ja mahdollisesti myös julkaista niitä avoimesti EU:n forumeihin. Komission kaavailut esimerkiksi metsäkuvioiden laittamisesta kartalle menevät paljon pidemmälle kuin metsien terveyteen panostaminen.

Komission asetusehdotus ei lisäksi anna tarpeeksi selkeää kuvaa, mihin kerättyä tietoa tullaan käyttämään. Mitään tietoja ei pitäisi kerätä huvin vuoksi, vaan tiedolle pitää olla selkeä käyttötarkoitus. Kun dataa on, sitä tuskin kaihdetaan käyttää lisäsääntelyyn.

Tämä kuulostaakin siltä, että komissio on luomassa valvontajärjestelmän siitä, millaista metsänhoitoa kukin maa harjoittaa, ja mihin suuntaan metsien kehitys on menossa. Tätä tukee myös asetuksen sisältämä ehdotus, jossa jäsenmaita kannustetaan valmistelemaan avoimia metsäsuunnitelmia. EU:lla ei pitäisi olla sanavaltaa jäsenmaiden metsätalouteen, koska se ei ole sen toimivallassa.

Viime vuosien aikana metsäpäätöksiä on tullut ovista ja ikkunoista. Metsänomistajien kannalta on harmillista, kuinka huonosti heitä on jälleen kerran kuunneltu ja haluttu ymmärtää. Tasapainoisinta lainsäädäntöä tulisi silloin, kun tahoja, joihin lainsäädännöllä vaikutetaan, kuultaisiin pitkin valmistelua. Se antaisi eväät myös sille, että molemminpuolinen luottamus säilyisi. Nyt se rakoilee.