Luonnonarvokauppa kaipaa rohkeita edelläkävijöitä – yrityksissä pelätään syytöksiä viherpesusta
Tiekartan julkistamistilaisuudessa maanantaina Helsingissä moni puhuja totesi, että on aika karistaa ennakkoluulot ja ryhtyä kaupantekoon.
Luonnonarvokaupassa yritys tai muu taho ostaa maanomistajalta alueita suojeluun tai ennallistettavaksi. Mahdollisuus on myös rahoittaa luonnonhoitoa. Markkinoiden kehittyessä luontotekojen kirjo laajenee. Kuva: Markku VuorikariKansallinen tiekartta eli suunnitelma luonnonarvokaupan edistämiseksi on valmis. Sen on laatinut ympäristöministeriö lukuisten sidosryhmien kanssa.
Markkinoiden syntymistä edesautetaan myös lakimuutoksella, jolla varmistetaan, että luontoteot ovat aidosti vaikuttavia.
Tiekartan julkistamistilaisuudessa maanantaina Helsingissä moni puhuja totesi, että on aika karistaa ennakkoluulot ja ryhtyä kaupantekoon.
Viestintä menee metsään, jos yritys julistaa ympäripyöreästi olevansa vihreä.
Yritykset saattavat pelätä viherpesun leimaa ja siitä aiheutuvaa mainehaittaa. Sen estämiseksi ja yritysten viestinnän kehittämiseksi ympäristöministeriö on julkaissut luontoväittämäoppaan, joka neuvoo viestimään luontoteoista avoimesti ja ymmärrettävästi.
Viestintä menee metsään, jos yritys julistaa ympäripyöreästi olevansa vihreä tai hyvittävänsä aiheuttamansa luontohaitat. Kuluttajille on avattava heti väittämän yhteydessä, mitä ympäristön eteen on konkreettisesti tehty.
Onko esimerkiksi ennallistettu soita tai ostettu alueita suojeluun? Mitä liiketoiminnan osa-aluetta on haluttu hyvittää vai onko kyse muunlaisesta luontoteosta?
Luonnonarvokaupan pelisääntöihin sisältyvän lieventämishierarkian mukaan yritysten on ensisijaisesti minimoitava toiminnastaan aiheutuvat luontohaitat ennen kuin niitä aletaan kompensoida. Vaatimusta voi toteuttaa myös hanketasolla, jolloin yksittäisen luontohaitan kompensointi ei kaadu siihen, ettei koko organisaation kaikkea toimintaa ole vielä optimoitu mahdollisimman luontoystävälliseksi.
”Ongelma on, että ostajia ei vielä hirveän paljon ole”
Maanomistajat puolestaan kaipaavat esimerkkejä syntyneistä kaupoista. Ensimmäisiä pilottihankkeita on jo tehty ja kauppoja työn alla. Markkinoiden kasvaessa kertyy tietoa hintatasosta, välittäjistä ja tarjolla olevista urakoitsijoista.
MTK:n metsäjohtaja Marko Mäkihakola vakuuttaa, että maanomistajilla on intoa ja metsänhoitoyhdistyksissä osaamista polkaista luonnonarvokauppa kunnolla käyntiin.
”Ongelma on, että ostajia ei vielä hirveän paljon ole”, Mäkihakola toteaa.
Hän kannustaa kaikkia luontoteoista kiinnostuneita yrityksiä ja muita tahoja olemaan rohkeasti yhteydessä MTK:oon ja metsänhoitoyhdistyksiin.
”Pystymme varmuudella löytämään ostajille kohteet. Niistä ei tule pulaa.”
Tällä hetkellä Luontoarvot.fi-kauppapaikalla on myynnissä 13 kohdetta. Esimerkiksi Joensuussa myydään 3,4 hehtaarin kokoista, 1970-luvulla ojitettua suota ennallistettavaksi 11 000 euron hintaan. Useimmissa kohteissa hinta on jätetty auki.
Kannustimien ja sääntelyn kehittämiseksi tarvitaan markkinoilta saatuja kokemuksia.
Luonnonarvomarkkinoiden kasvu voi edellyttää myös taloudellisia kannusteita tai sääntelyyn perustuvia velvoitteita esimerkiksi erilaisten verojen muodossa.
Lisäksi julkisilta hankinnoilta voitaisiin vaatia luonnon huomioimista. Kenties pankeistakin saa joku kaunis päivä edullisempaa lainaa ympäristöä palveleviin hankkeisiin.
Kannustimien ja sääntelyn kehittämiseksi tarvitaan markkinoilta saatuja kokemuksia, joista voidaan oppia. Samaan aikaan on pidettävä huoli, että suomalainen luonnonarvokauppa solahtaa osaksi EU:ssa ja maailmalla tapahtuvaa kehitystä.
Ympäristöministeriön on tarkoitus teettää väliarvio luonnonarvomarkkinoiden toiminnasta vuonna 2030.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
