Analyysi: Puuntuotanto ei kiinnosta kaikkia metsänomistajia ja yhä harvempi uskoo metsänhoidon hyviin vaikutuksiin – luontokadosta huolissaan oleville tarvitaan palveluja

Jokunen viikko sitten puhelimeni soi äkäisesti ja näkymättömän langan päässä oli toden totta kiukkuinen metsänomistaja. Kuulemma joku "ituhippi" oli käynyt kartoittamassa luontoarvoja. Kutsumaton vieras oli kehunut, että tilalla on paljon potentiaalisia vanhoja metsiä.

Metsänomistaja säikähti ja päätti pistää paikat matalaksi. Pelkona oli, että hänen mieltymyksensä jättää hakkuualoille lahopuuta yli suositusten saattaisi kostautua jatkossa, jos lahopuun määrästä tulee suojeluperuste.

Kyseinen soittaja edustaa metsänomistajaryhmää, joka saa elantonsa metsistä ja pyrkii kartuttamaan metsäomaisuuttaan.

Tuoreen Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen tutkimuksen mukaan liki 40 prosenttia metsänomistajista ei usko luontokatoon ja toteuttaa metsissään vain lakisääteiset suojelutoimet. Tutkijoiden mukaan ajatusmalli kuvastaa vallitsevaa metsäpolitiikkaa, mutta myös heikkoa kestävyyttä. Koska nykyinen tapa käyttää metsiä ei edusta ison osan metsänomistajista arvomaailmaa, tulisi metsien hoitoa monipuolistaa. Tutkimusta rahoitti ympäristöhankkeisiin keskittyvä Maj ja Tor Nesslingin säätiö.

EU:n mukaan tiukkaan suojeluun pitäisi asettaa 10 prosenttia ja väljempään suojeluun, mitä ikinä se tarkoittaakin, 30 prosenttia jäsenmaiden maa- ja merialueista. Luontopaneeli puolestaan ehdottaa 10 prosentin osuutta metsistä suojeltavaksi.

Jotta tavoite ei käänny itseään vastaan, suojelun toteuttamisesta on kerrottava metsänomistajille selkeästi. Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.) on jo luvannut, ettei pakkosuojelua tule. Nyt metsänomistajille olisi selitettävä, miten vapaaehtoisessa suojelussa edetään ja mistä tarvittavat miljardit eurot revitään.

Luottamusta eivät herätä metsissä liikkuvat luontokartoittajat, ellei heidän tulostaan ole tietoa. Pahitteeksi ei myöskään olisi kertoa metsänomistajalle, millaista tietoa kerätään ja miksi.

Nykyisillä toimintatavoilla monimuotoisuus kärsii, kun osa metsänomistajista rientää aavistushakkuisiin, vaikka MTK:kin on kehottanut pidättäytymään niistä. Hätiköityjä ratkaisuja ehkäistään avoimuudella ja vuoropuhelulla.

Yhä suurempaa osaa metsänomistajista suojelun lisääminen ei hetkauta. Tälle omistajaryhmälle metsä ei ole kiinteä osa elinkeinoa, eivätkä hakkuutulot välttämättömiä. Heille suojelu voi olla aidosti kiinnostava vaihtoehto. Yliopistojen tutkimuksen mukaan joka viides eli noin 120 000 metsänomistajaa on hädissään luontokadosta.

Ilmiöstä kielii se, että kestävän metsätalouden tukia (kemera) jäi viime vuonna käyttämättä ennätyksellisen paljon, joka neljäs euro. Puuntuotantoon oli varattu 58,8 miljoonaa euroa, mutta käyttö jäi 42,3 miljoonaan euroon.

Joitakin metsäasiantuntijoita kemeravarojen käytön romahtaminen ihmetyttää, sillä nuorten metsien hoitorästit ovat tiedossa. Monin paikoin metsänhoitotyöt pitäisi kaksinkertaistaa.

Olisi kuitenkin hyväksyttävä, ettei isoa osaa metsänomistajista kiinnosta ensisijaisesti metsikön kyky tuottaa puuta ja tuloja.

Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan yhä harvempi uskoo metsänhoitotöiden myönteisiin vaikutuksiin.

Kolme neljännestä metsänomistajista pitää avohakkuita sopivana kasvatustapana, mutta moni kuitenkin rajoittaisi niiden käyttöä. Joka kymmenes metsänomistaja ei hyväksy avohakkuita lainkaan. Moni harjoittaa jatkuvaa kasvatusta ja viidennes metsänomistajista jättää alueita puuntuotannon ulkopuolelle.

Arvatenkin moni ei jaksa myöskään kantaa huolta teollisuuden puunsaannista. Päättäjille ja tieteilijöille riittää pähkäiltävää, miten rakennusteollisuudelle saadaan ilmastoystävällistä, fossiilisia materiaaleja korvaavaa puuta paremmassa tasapainossa luonnon monimuotoisuuden kanssa.

Tarvitaan monenlaisia tapoja palvella kirjavaa metsänomistajakuntaa. Tarjolla täytyy olla asiantuntemusta myös jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen sekä suojelun toteuttamiseksi.

Vapaaehtoiseen metsänsuojeluun on käytettävissä ennätysmäärä rahaa, eikä suunta varmasti muutu tulevaisuudessakaan. Jonkinlaista metsiensuojelurahastoa voitaisiin kerätä myös metsää omistamattomilta kansalaisilta. Pystyisikö keinoissaan kankea valtio moisen toteuttamaan? Moni luultavasti lahjoittaisi rahojaan mieluummin valtion organisoimaan suojelutyöhön kuin järjestöille.

Alkuvuodesta avautumassa on MTK:n luontoarvot.fi -palvelu, jonka tarkoitus on helpottaa metsien markkinaehtoista suojelua. Katsotaan, miten se toimii.

Kenties niistä kemeravaroistakin liikenisi isompi osa talousmetsien luonnonhoitoon.