Tiesitkö, että pihlajasta voi hyödyntää marjojen lisäksi myös lehdet, silmut ja kukat?

Pihlaja (Sorbus aucuparia) on Suomessa yleinen puu. Sen kauniit, tuoksuvat kukat, punaiset marjat ja upea syysväri tekevät siitä suositun puun pihamailla. Pihlajanmarjat ovat yleensä punaisia, mutta myös keltamarjaisia pihlajia voi tavata. Suomen- ja ruotsinpihlajaa ( S. hybrida ja S. intermedia)kasvaa puistoissa.

Pihlajan silmuissa on B17-vitamiinia. Lehdissä on hiilihydraatteja, vettä, valkuaisaineita ja C-vitamiinia. Silmuja, lehtiä ja kukkia voi kuivata tai pakastaa. Lehdet kerätään ennen juhannusta, jolloin ne ovat vielä ehjiä ja vihreitä. Ne voi hiostaa ennen kuivaamista, jolloin niiden hienostunut maku voimistuu.

Pihlajan marjoja on lupa kerätä, kunhan ei vahingoita puuta eikä mene toisten pihapiiriin. Sen sijaan minkään puun oksien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Silmut ja nuoret lehdet sopivat tuoreena tai kuivattuina salaattiin, teehen, likööriin, pullataikinaan, sokerin tai hunajan kera keitettynä siirapiksi tai makeisiin leivonnaisiin. Niissä on karvasmantelin makua, joka osin haihtuu kuivattaessa. Parhaiten maku säilyy, jos silmut säilöö alkoholiin.

Myös täysikasvuisista lehdistä tulee aavistuksen mantelinmakuinen yrttitee. Lehdet sopivat myös ruoanlaittoon, esimerkiksi vaaleaan glögiin, booleihin, salaatteihin ja viherjauheeksi.

Pihlajan kukat ovat vahvan makuisia, hieman hajuvesimäisiä. Ne sopivat esimerkiksi kukkajuomiin, booliin, teeksi ja likööriin.

Jäätyneet pihlajanmarjat voi laittaa kepin nokkaan ja työntää jäisinä takkatuleen, jossa ne sihisevät ja halkeilevat ja niihin tulee kiva, happamanmakea maku. Ne voi myös kastaa siirapissa tai sokerissa ennen paistamista tai sen jälkeen.

Pihlajanmarjoja voi käyttää smoothieen, mehuun, vispipuuroon, viiniin, hyytelöön, viinietikkaan, siirappiin, kastikkeisiin, marinadeihin, soseisiin, mysliin, uunijuureksien sekaan ja leipätaikinoihin.

Pakastetut marjat antavat väriä ja kirpeyttä salaatteihin ja raasteisiin.

Marjoista voi tehdä säilykettä kapriksien tapaan tai nektaria puristamalla. Kuivaaminen vähentää happamuutta, ja marjat voi myös upottaa hunajaan tai siirappiin. Marjojen happamuus vähenee säilömisen aikana pullossa ja purkissa. Mehut ja hillot ovat makeampia vuoden kuluttua valmistamisesta.

Helppo karkki tulee siten, että soseutetaan pihlajaa ja omenaa yhtä paljon ja levitetään sosetta paperille sormenlevyinen kerros, joka viipaloidaan kuivuttuaan.

Pihlajanmarjat kannattaa kerätä kaksihaaraisella kepillä terttuineen, kuivata tertuissa ja riipiä irti vasta kuivina. Keräämisessä pitää olla nopea, sillä linnut tyhjentävät ensin ne puut, joiden marjat ovat makeimpia. Kuva: Kari Salonen

2 l pihlajan lehtiä

2 l kiehuvaa vettä

1 dl sokeria

1 luomusitruunan kuori ja mehu

(2 tl sitruunahappoa)

Laita pihlajanlehdet, sitruunan raastettu kuori ja mehu sekä sokeri pieneen ämpäriin tai suureen kattilaan. Kaada päälle kiehuvan kuuma vesi. Peitä kevyesti ja anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli.

Siivilöi lehdet ja lisää halutessasi nesteeseen sitruunahappo. Valmista, vedellä laimennettua pihlajanlehtijuomaa saa ohjeen annoksesta noin 4–5 litraa.

10 kpl noin 25 cm:n mittaista, silmuista pihlajanoksaa tai marjaisia oksia terttuineen

50 g suklaata

0,5 dl nonparelleja

Tikkarit valmistetaan keväällä silloin, kun pihlajan silmut ovat turvonneet tai auenneet.

Poimi tikkareita varten puhtaita pihlajanoksia. Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada nonparellit kulhoon. Kasta oksissa olevat silmut tai marjatertut ensin sulaneeseen suklaaseen ja sitten nonparelleihin. Paina oksat pystyyn styroksilevyyn tai astiaan, jossa on 10 cm:n kerros suolaa. Anna suklaan jähmettyä ja tarjoa tikkarin tavoin.

3 l pihlajan hiirenkorvia

vettä sen verran, että silmut peittyvät

1 kg sokeria

Liota hiirenkorvia yön yli vedessä. Keitä niitä samassa vedessä sokerin kanssa noin 2–4 tuntia. Seosta keitetään, kunnes se on sopivan paksuista. Kokeile vesitestillä seoksen paksuus: Tipauta hieman nestettä lusikalla kylmälle lautaselle ja vertaa jähmettyneen nesteen paksuutta lämpimään. Siitä näet, kuinka paksua siirappi on jäähdytettynä. Kun siirappi on sopiva kiinteää, ota kattila levyltä ja siivilöi ja pullota siirappi.

Liian kauan keitetty siirappi kovettuu jäähtyessään kattilaan. Jos näin käy, siirapin voi kuumentaa uudelleen, siivilöidä ja tiputella sitten tipoiksi leivinpaperille eli tehdä hiirenkorvapastilleja.

10 pihlajan kukkaa terttuineen

0,5 litraa ruokaöljyä uppopaistamiseen

Friteeraustaikina:

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl korppujauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

1 rkl ruokosokeria

0,25 tl suolaa

2 dl vettä tai vissyä

Yhdistä kuivat aineet. Lisää muna ja sekoita friteeraustaikina tasaiseksi tahnaksi. Lisää sitten vettä koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on sopivan paksuista. Taikinan on oltava juoksevaa mutta ei liian ohutta. Kuumenna ruokaöljy kattilassa. Tipauta pisara friteeraustaikinaa öljyyn. Jos se alkaa heti kiehua, öljy on riittävän kuumaa. Pidä kattilan kansi lähellä ja tukahduta palo kannella, jos öljy kuumenee liikaa ja syttyy.

Kasta pihlajan kukkatertut friteeraustaikinaan ja nosta ne öljyyn tirisemään. Noin minuutin päästä kuori on ruskea ja rapsakka ja friteeratut kukat ovat valmiit. Nosta ne hetkeksi talouspaperin päälle kuivumaan.

5 dl kermaa

0,5 dl sokeria

2 dl pihlajan silmuja

2 liivatelehteä

2 dl kylmää vettä

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Kiehauta kerma ja lisää siihen pihlajansilmut. Anna kiehua kevyesti noin viisi minuuttia. Poista silmut. Lisää sokeri ja kiehauta vielä. Ota liivatteet vedestä ja purista niistä liika vesi. Lisää pehmeät liivatteet kuumaan kermaan ja sekoita hyvin. Kaada pannacotta kauniiseen kulhoon ja anna sen hyytyä jääkaapissa.

Vinkki! Kokeile pannacotan mausteeksi myös männyn- tai kuusenkerkkiä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2019.

• Pihlajan lehtiä ei suositella jatkuvaan, pitkäaikaiseen käyttöön. Pihlaja voi aiheuttaa siitepölyallergiaa.
• Isot määrät pihlajanmarjoja ärsyttävät ruoansulatuskanavan limakalvoja ja voivat aiheuttaa lievää oksentelua, vatsakipua, ripulia tai munuaisvaurioita. Marjojen siemenissä on syaanivetyä muodostavaa amygdaliinia, joka haihtuu kypsentämisen aikana ja jäätyneistä marjoista.