Vesiensuojelu valuu metsätalouteen – uusi Metka tukee suojelutoimia anteliaasti

Metsänhoidon suosituksiin tuli keväällä uusia konkreettisia työvälineitä vesistövaikutusten hallintaan. Niillä pyritään parantamaan vesien tilaa, joka ei nykyisellään ole kovin hyvä.

”Aivan uusi asia vesiensuojelu ei metsätaloudessa ole, mutta siihen kiinnitetään nyt entistä enemmän huomiota. Vesiensuojelu painottuu esimerkiksi metsänomistajalle maksettavissa suometsänhoidon tuissa. Vesiasioita on ruvettava miettimään joka toimenpiteen yhteydessä”, sanoo Metsäpäivillä puhunut Tapion vesiasiantuntija Tiina Ronkainen.

Taustalla on ymmärrys siitä, että aina kun metsässä tehdään jotain, liikkeelle lähtee humusta, ravinteita ja kiintoainesta, jotka päätyvät vesistöihin.

Metsätalouden osuus rehevöitymistä aiheuttavien pääravinteiden kokonaiskuormituksesta on koko maan tasolla arviolta 12 prosenttia typen ja 14 prosenttia fosforin osalta.

”Latvavesillä ei juuri ole muuta toimintaa kuin metsätalous, jolloin se on myös isoin ihmisen aiheuttama kuormituslähde. Loppujen lopuksi vaikutus kertautuu vesistöissä. Jokainen kuvio on veden kautta osa isompaa aluetta”, Ronkainen sanoo.

Vesien kuormitusta voidaan Ronkaisen mukaan hillitä kivennäismaillakin, mutta ennen kaikkea vesiensuojeluun on kiinnitettävä huomiota suometsissä.

”Suo-ojia on Suomessa 1,4 miljoonaa kilometriä. Se on kolminkertainen matka kuuhun, jonne on 384 400 kilometriä”, Ronkainen havainnollistaa.

Vesilaki on tähänkin asti vaatinut tekemään suometsistä ojitusilmoituksen, jossa kuvaillaan vesiensuojelutoimenpiteet.

Metsänomistajalla on uudistamistoimien yhteydessä mahdollisuus vaikuttaa ojien kunnostuksen laajuuteen ja metsänhoitomenetelmän valintaan.

”Tärkeää on, että ojia kunnostettaisiin vain todellisen tarpeen perusteella, ja että toimet olisivat mahdollisimman kevyitä. Umpeutuneeseen ojaan ei välttämättä kannata koskea, jos kohteella on riittävä puusto ylläpitämään vedenpinnan tasoa haihduttamalla. Jos ojia kunnostetaan, on kunnostussyvyyttä syytä harkita ja kaivaa ojia mahdollisimman maltillisesti”, Ronkainen listaa.

”Valinnoilla on metsänomistajalle myös taloudellista merkitystä, sillä metka-tukijärjestelmässä ojitusta ei enää tueta.”

Ronkainen kannustaa välttämään isoja hakkuuaukkoja. Myös jatkuvalla kasvatuksella vesistövaikutuksia voidaan vähentää.

Jos valuma-alueelta puuttuu vesiensuojeluratkaisu, se pitäisi Ronkaisen mukaan sinne tehdä. Menetelmiä ovat erilaiset vettä pidättävät patoratkaisut, perkuukatkot, lietekuopat, laskeutusaltaat, pintavalutuskentät ja vesistöjen suojavyöhykkeet.

Suometsänhoidon suunnittelun tuki on 60–80 prosenttia kustannuksista, ja porrastus kannustaa suurempiin suunnittelualoihin. Toteutuksessa tuki on sataprosenttinen. Metkan on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2024 alusta.

Ronkainen kannustaakin metsänomistajaa metsänhoidon suositusten hengessä ottamaan huomioon veden ja sen liikkeet aina, kun metsää käsitellään.