Käytössä olevat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät eivät vähennä vesistöjen tummumista
Turvemaiden ojittaminen on lisännyt puuntuotosta, mutta samalla edesauttanut raudan ja orgaanisen hiilen huuhtoutumista ja kulkeutumista vesistöihin.Tilaajalle
Tummuminen vaikuttaa haitallisesti vesistöjen ekologiaan. Kuva: Marja SeppäläPerinteiden turvemaiden metsätalous lisää vesistöjen tummumista, tiedottavat Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke).
Turvemaavaltaisilla alueilla on luonnostaan tummia, humuspitoisia vesistöjä. Viimeisten vuosikymmenien aikana vesistöjen on kuitenkin havaittu tummuvan entisestään.
”Turvemaiden metsätalous on merkittävä paikallinen tekijä vesistöjen tummumisen taustalla. Ojitus, avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät humuksen kulkeutumista vesistöihin. Samaan aikaan mitkään tällä hetkellä käytössä olevat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät eivät pysty pidättämään liukoista orgaanista hiiltä”, kertoo Syken erikoistutkija Laura Härkönen.
”Laajamittaisella soiden metsäojituksella on onnistuttu lisäämään merkittävästi puuntuotosta, ja sillä on huomattava taloudellinen merkitys. Samalla tehokas kuivatus ja tiheät ojaverkostot ovat edesauttaneet raudan ja orgaanisen hiilen huuhtoutumista ja kulkeutumista vesistöihin”, jatkaa Luken erikoistutkija Sakari Sarkkola.
Jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen voisi vähentää vesistöjen humuskuormitusta, kun vedenpinnan vaihtelusta johtuva turpeen maatuminen vähenisi ja kunnostusojituksen tarve pienenisi, selviää kirjallisuuskatsauksesta.
Lisäksi valuma-alueiden ja vesistöjen välisiä veden virtausreittejä tulisi vähentää ojia patoamalla ja soita ja purouomia ennallistamalla.
”Turpeen maatumisen vähentäminen ja valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen ovat avainasemassa vesistökuormituksen vähentämisessä. Kuormituksen synnyn ennaltaehkäisy on tehokkainta vesiensuojelua, sillä liikkeelle lähtenyttä hiilikuormitusta on lähes mahdotonta saada kiinni yksittäisillä vesiensuojelurakenteilla”, Härkönen toteaa.
Tummuminen vaikuttaa haitallisesti vesistöjen ekologiaan, minkä vuoksi sitä on pyrittävä torjumaan. Tummuminen muuttaa veden valaistus-, lämpötila- ja happiolosuhteita. Muutokset heijastuvat myös vesistöjen eliöyhteisöihin.
Lisäksi tummuinen lisää vesistöjen hiilidioksidipääsöjä, vaikuttaa raakaveden ottoon ja käsittelyyn sekä vesistöjen virkistyskäyttöön.
Veden tummumiskehitystä ei voi selittää yksittäisellä tekijällä. Lisääntyneen humuskuormituksen taustalla on maankäytön ohella ilmastonmuutoksen myötä kohonnut lämpötila sekä runsaammat sademäärät ja valunta.
Tummumiseen vaikuttaa myös teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen laskusta johtuva happaman laskeuman väheneminen. Suomessa etenkin turvemaiden maankäytön vaikutus voi olla paljon aikaisempia arvioita merkittävämpi.
”Vesistöjen tummumisen torjuntaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan kansallisella tasolla niin metsäpolitiikan kuin ohjauskeinojen ja kannustimien avulla. Myös parempien vesiensuojelumenetelmien kehittämistä tarvitaan”, Sarkkola painottaa.
Kansainvälinen ja vertaisarvioitu kirjallisuuskatsaus tarkasteli perinteisen, kiertoaikaan perustuvan turvemaametsien tasaikäiskasvatuksen vaikutusta vesistöjä tummentavan hiilikuormituksen lisääntymiseen. Lisäksi se arvioi nykyisten vesiensuojelukeinojen vaikutusta orgaanisen hiilen pidättämiseen.
Kirjallisuuskatsaus tehtiin osana SysteemiHiili-hanketta, joka on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelmasta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
