”Kenenkään maalle ei rakenneta aurinkovoimalaa ilman lupaa” – asiantuntija kertoo, mitä on syytä tietää, jos omalle maalle suunnitellaan energiapuistoa

Aurinkovoimalahankkeita suunnitellaan eri puolilla Suomea vilkkaasti. Monet suunnitelmat sijoittuvat yksityisten omistamille maille. Hankkeiden toteutumisen ensimmäinen edellytys on, että maanomistajat lähtevät siihen mukaan.

”Kenenkään maalle ei rakenneta aurinkovoimalaa ilman maanomistajan suostumusta, kuten ei tuulivoimalaakaan. Vain sähkön siirtolinjoja voidaan tehdä pakkolunastusmenettelyllä”, sanoo MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen.

Aurinkovoimahankkeiden erityispiirteenä on, että niihin ei vain vuokrata maata. ”Myös maan ostamista tarjotaan vaihtoehtona.”

Maanomistajan kannalta aurinkopuisto merkitsee maa- ja metsätaloudesta luopumista, sillä paneelien alla tai ympärillä ei saa kasvaa mitään varjostavaa. ”Maan pinta tasoitetaan ja pinnalle haketetaan puuta estämään kasvustoa. Aika usein alue myös aidataan”, Nissinen kuvailee. Varsinaiset aurinkovoimalan rakenteet ovat noin neljä metriä korkeita.

Ero on suuri verrattuna esimerkiksi tuulivoimapuistoihin, joiden vaikutusalueella saa harjoittaa maa- ja metsätaloutta ja liikkua. Aurinkovoimalan rakentaminen merkitsee luonnon muuttumista teollisuustontiksi. Vuokra-ajat ovat vuosikymmeniä pitkiä ja käytännössä ylisukupolvisia.

Tuulivoimaloiden vaikutusalueella saa kasvattaa puita ja liikkua. Arkistokuva on Vähänkyrön Torkkolasta. Kuva: Johannes Tervo

Jotta maanvuokrasopimuksia ja -kauppoja saadaan aikaan, maanomistajille on tarjottava korvaukseksi kiinnostavia summia. Maksettavat vuokrat vastaavat tuulivoima-alueiden taksoja. Määrät ovat moninkertaisia puuntuotannon laskennalliseen tuottoon verrattuna.

Nissinen kehottaa maanomistajia varautumaan siihen, että kaikki suunniteltavat kohteet eivät tule toteutumaan. Tällä hetkellä parhaiten rahaa ovat tuottaneet energian tuotantomäärään sidotut vuokrasopimukset, joissa on kuitenkin määritelty tietty minimivuokra.

Koska laajoja aurinkovoimala-alueita ei ole aiemmin tehty, hankkeiden valmisteluun ei ole ehditty laatia sääntöjä. On esimerkiksi epäselvää, vaaditaanko niille rakennus- tai ympäristölupaa. Myöskään sitä ei ole määritelty, millaisiin paikkoihin niitä voi sijoittaa. Kannattavuussyistä ne suunnitellaan lähes aina olemassaolevien sähkönsiirtolinjojen ja kytkentäpaikkojen viereen.

”On kiistämätöntä, että aurinkovoima-alueet aiheuttavat metsäkatoa. Niiden alueelta kaadetaan ihan kaikki puusto pois”, Nissinen pohtii.

Tuulivoima-alalla on kehittynyt hyvä käytäntö, että kaikille maanomistajille järjestetään yhteinen infotilaisuus, jossa asia esitellään. Sen jälkeen maanomistajat voivat perustaa yhteisen neuvottelukunnan, joka jatkaa keskustelua sopimusehdoista.

Esimerkiksi Lappeenrannassa helmikuun alussa julkistetussa 900 hehtaarin hankkeessa yritys teki ensin esisopimukset kunnan ja seurakunnan kanssa ennen kuin maanomistajiin edes otettiin yhteyttä.

”Asiat eivät voi mennä niin, että yksi tai kaksi tahoa sanelee ehdot heikommalle osapuolelle. Yhdenvertaisuudesta on pidettävä ehdottomasti kiinni.”