”Hommaa on riittänyt” – myrskyt lisäsivät sahurin työmäärän ennätyslukemiin – katso video kentältä

Joulukuinen Hannes-myrsky teki vuodesta 2026 kiireisen kannuslaiselle sahuri Jari Pelto-Arvolle. Hän kertoo, että työt ovat jopa yli tuplaantuneet verrattuna tavalliseen vuoteen, eikä lomapäiviä ole juuri ehtinyt pitää.

Rannikkoseudun myrskytuhot näkyvät nyt konkreettisesti sahapöydällä asti. Kolmannen polven sahuri Pelto-Arvo on sahannut viime kuukausina lähes pelkästään myrskyn kaatamia puita, ja kiire on jatkunut keväästä saakka.

”Hommaa on riittänyt, ja riittää vielä tästä eteenkin päin”, hän kertoo.

Hänen mukaansa kyseessä on poikkeuksellinen vuosi. Työmäärä on kasvanut enemmän kuin koskaan hänen uransa aikana.

”Minun urallani ei näin paljon ole ollut milloinkaan. Kyllä sanoisin, että työt on hyvinkin tuplaantuneet, jos ei vähän enemmänkin.”

Kenttäsahaus toimii parhaiten organisoidulla kokoonpanolla. Pelto-Arvon lisäksi kuvassa on yksi perämies ja kaksi vastaanottajaa. Kuva: Onni Puutio

Pelto-Arvo arvioi sahanneensa kevään ja kesän aikana noin 1 500 kiintokuutiota puuta. Työt ovat painottuneet erityisesti rannikkoseudulle, jossa myrskyt tekivät pahinta jälkeä. Hän on kiertänyt muun muassa Kannuksen, Kalajoen, Lohtajan ja Raution alueilla.

Työmaa siirtyy paikasta toiseen liikkuvan sahan mukana. Pihoihin rakennetaan väliaikaisia sahauspisteitä, joissa tukit muuttuvat laudoiksi ja lankuiksi saman päivän aikana. Kenttäsahaus on useamman ihmisen yhteistyötä, jossa jokaisella on oma tehtävänsä.

Pelto-Arvon mukaan sahaustyö vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta.

”Kyllä siinä pitää olla silmät selässäkin.”

Pelto-Arvo luottaa työssään vanhaan Ford 6640 traktoriin. Sekin kulkee suvussa, sillä myös isä sahasi sillä. Kuva: Onni Puutio

Hänen mukaansa työssä täytyy seurata jatkuvasti myös apumiesten liikkeitä, jotta vahingoilta vältytään. Kokemattomia työntekijöitä pitää samalla neuvoa turvallisiin työtapoihin.

Vaikka kyse on myrskypuista, itse sahaaminen ei juuri poikkea tavallisesta työstä. Suurin osa puusta päätyy täysin tavalliseksi rakennusmateriaaliksi.

Haasteita syntyy lähinnä silloin, jos puu on jäänyt pitkäksi aikaa puristuksiin tai muiden runkojen alle. Silloin puuhun voi jäädä jännitystä, joka vaikeuttaa sahaamista.

Myrskypuut pitäisi myös saada käsittelyyn nopeasti, sillä pitkään varastoituna puu alkaa sinistyä eikä kuivu enää kunnolla loppukesällä.

Pelto-Arvon arki on ollut tiivistahtista. Hän tekee töitä kiertävällä sahalla asiakkaiden pihoissa, mutta jatkaa usein viikonloppuisinkin omien puiden sahaamista ja höyläystä kotitilallaan.

”Ei tässä mitään pidempiä taukoja ole ollut. Sunnuntait on yleensä vähän kevyempiä.”

Lopputuloksesta paistaa 30 vuoden kokemus. Kuva: Onni Puutio

Sahaaminen kulkee suvussa. Pelto-Arvon mukaan sekä isä, että isoisä tekivät samaa työtä. Hän itse aloitti harjoittelun jo teini-ikäisenä ja on tehnyt sahurin töitä noin 30 vuotta.

Alan tulevaisuus näyttää hänen mielestään kaksijakoiselta. Työtä riittää nyt myrskyjen vuoksi paljon, mutta samalla tekijöitä on vuosi vuodelta vähemmän.

”Sahureita ei enää ole kovin montaa, varsinkaan tällaisia kiertäviä sahureita, jotka tulevat asiakkaan luo.”

Pelto-Arvo uskoo kuitenkin, että ammattitaidolle löytyy jatkossakin kysyntää. Hänen mukaansa myrskyt työllistävät nyt voimakkaasti, mutta hiljaisempia vuosia voi olla edessä, jos uusia tuhoja ei synny.

”Kyllä minä uskon, että näille hommille vielä tarvetta on.”

Vaikka työ on vuosien aikana tullut tutuksi, Pelto-Arvo sanoo siinä riittävän edelleen haastetta.

”Kyllähän tämä näyttää helpommalta kuin mitä se oikeasti on.”