Mannisen karjalankarhukoira Miska joutuu nyt olemaan poissa työstä, johon koira on alun perin jalostettu. Kuva: Helena Manninen
Huittislaisen tuska: ”Minua pelottaa, tuleeko ensimmäinen paha susivahinko juuri tähän Huittisiin”
Huittisissa Satakunnassa on viime vuoden aikana tapahtunut noin 80 sellaisia uhkaavaa susikohtaamista.Tilaajalle
Lounais-Suomen poliisi kertoi aiemmin antaneensa Huittisissa lopetusmääräyksen yhdelle sudelle. Kuva: Timo HeikkalaLounais-Suomen poliisi kertoi 27.1. antaneensa Huittisissa lopetusmääräyksen yhdelle sudelle. Määräystä edelsi lähes 150 susihavaintoa, jossa susi oli alle sadan metrin päässä ihmisestä tai asumuksesta.
Huittisissa asuva Helena Manninen tuhahtaa poliisin toimenpiteelle ja sanoo, että yhden suden lopettaminen ei auta mitään.
”Tuntuu, että ei oikein ymmärretä, kuinka vaarallinen tilanne oikeasti on. Minua pelottaa, tuleeko ensimmäinen paha vahinko juuri tähän Huittisiin. Kaamealta tämä tuntuu”, Manninen kertoo tuntemuksistaan.
”Olen puhunut asiasta pitkään esimerkiksi kunnanvaltuustossa ja eduskunnassa, mutta nyt pitäisi jo saada aikaiseksi jotakin. Lainsäätäjät ja poliisi eivät voi vain nöyristellä ja odottaa, josko jostakin EU:sta tulisi apua. Ruotsissa ja Virossa ammutaan susia, miksi meillä on eri säännöt?” hän kysyy.
Manninen esittelee kanadalaisen etologi Valerius Geistin hahmottelemaa hypoteesia seitsemästä vaiheesta, jotka johtavat vähitellen siihen, että sudet muuttuvat vaarallisiksi.
”Ainakin täällä Satakunnassa on selkeästi menty näiden vaiheiden mukaan ja nyt ollaan jo viimeisillä portailla, jossa sudet alkavat kiinnostua suurista kotieläimistä, kuten hevosista ja naudoista ja alkavat liikkua ihmisten kintereillä.”
Tuntuu, että ei oikein ymmärretä, kuinka vaarallinen tilanne oikeasti on.
Manninen kertoo, että kymmenen kilometrin säteellä hänen kodistaan havaitaan päivittäin useita susia. Pihassakin susi on käynyt.
”Välillä laumassa on neljä tai viisi sutta, välillä raportoidaan kymmenen suden laumasta. Koiria tai pieniä lapsia ei uskalla päästää tässä enää lainkaan yksinään ulos.”
Mannisen mielestä toinen suuri epäkohta on se, että naapuruston lapset eivät saa kunnalta koulukyytiä, vaan heidän pitäisi kävellä kahden kilometrin matka pimeässä bussipysäkille tiellä, jonka sudet säännöllisesti ylittävät jopa päiväsaikaan.
”Kaupunki on luvannut maksaa perheille korvauksia lasten kuljetuksesta, mutta ei kaikilla ole mahdollisuuksia kuljettaa lapsia joka aamu kouluun tai pysäkille. Vanhempien työajat ovat erilaisia.”
Manninen pitää epätasa-arvoisena sitä, että joissakin kunnissa susikuljetuksia myönnetään, jossakin ei.
On epätasa-arvoista, että joissakin kunnissa susikuljetuksia myönnetään, jossakin ei.
Manninen toteaa, että joka puolella vilistävät sudet ovat jo tuhonneet isolla alueella koiran kanssa metsästyksen.
”En voi laittaa omaa rakasta koiraani metsään. En antaisi itselleni anteeksi, jos koira joutuisi suden suuhun metsällä. Karhukoira ja jämpti ovat ehkä jo ymmärtäneet, etteivät ne pääse metsälle, mutta pahalta se tuntuu, koska ne on jalostettu tähän työhön.”
Manninen muistuttaa, että metsästyskoirilla on Suomessa ollut pitkät perinteet ja koirien jalostustyötä on tehty vuosikymmeniä.
”Nyt tehty työ on totaalisesti tuhottu. Esimerkiksi karhukoirien rekisteröinnit ovat nyt romahtaneet, eikä kukaan osta pentuja. Iso työ on mennyt kirjaimellisesti hukkaan”.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
