Analyysi: Suurpedot aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita, vastuunkantajat hukassa

Poliisihallitus päivitti 1.12.2020 poliisin operatiivista toimintaa suurpetoasioissa ohjaavan ohjeen, joka on annettu alun perin keväällä 2018. Neljässä vuodessa suurpetokantojen kasvun myötä tilanne on radikaalisti muuttunut.

Kun ohjeistus päivitettiin, poliisista korostettiin, että poliisitoiminnan tulee olla yhdenvertaista riippumatta siitä, missä kansalainen asuu. Se, miten poliisi nykyisin reagoi suurpetojen aiheuttamiin ongelmiin, vaihtelee yhä eri puolilla maata. Jopa uusi poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki myöntää, että toimintatavoissa voi olla alueellista vaihtelua.

Poliisin oman ohjeen mukaan ihmisen asuinalueilla liikkuvan suden katsotaan aiheuttavan vaaraa ja tilanne kuuluu silloin poliisille.

”Lopettamismääräyksen antaminen tällaisissa tilanteissa on viimesijainen toimenpide, jos karkottamisella ei päästä tavoiteltuun lopputulokseen”, poliisin ohje sanoo.

Kuluvan vuoden aikana esimerkiksi Ala-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen alueella on tehty lähes sata havaintoa, jossa susi on nähty alle sadan metrin päässä ihmisestä tai kiinteistöistä. Poliisi on tehnyt tiettävästi yhden päätöksen susien karkottamisesta ja sutta on sen aikana karkotettu useampaan kertaan. Mielenkiintoista on pohtia, mihin susien odotetaan karkottuvan Huittisissa, joka on kuitenkin melko tiheään asuttua aluetta.

Vastaavia kertomuksia susien pyörimisistä pihoilla saadaan jatkuvasti eri puolilta tiheintä susialuetta.

Samaisessa poliisin ohjeessa kerrotaan, että jos susi lähestyy ihmistä tai ei muussa kohtaamistilanteessa poistu paikalta, tilannetta on pidettävä vakavan vaaran aiheutumisena ihmisten hengelle tai terveydelle.

”Näissä tapauksissa poliisilta edellytetään välittömiä toimenpiteitä. Perusteltu poliisin toimenpide on lopettamismääräyksen antaminen”, ohjeistuksessa todetaan.

Tänä syksynä on ollut useita tapauksia, jossa susi tai sudet ovat seuranneet lähietäisyydeltä yleensä koiraa ulkoiluttanutta ihmistä. Tapauksia on sattunut tiettävästi ainakin Muhoksella, Tuusulassa, Lohjalla, Vihdissä, Nurmijärvellä, Kirkkonummella ja Raahessa. Ainoastaan Kirkkonummella poliisi antoi lopetusmääräyksen.

Poliisi on selittänyt, että ilmoitusviiveen ollessa huomattavan pitkä ja akuutin vaaratilanteen ollessa jo ohi, lopettamismääräys voidaan jättää antamatta, koska on todennäköistä, että vakavaa vaaraa aiheuttanut susi ei ole enää löydettävissä ja yksilöitävissä tapahtuma-alueelta.

Vaarallisia tilanteita sattuu, mutta jokaisessa tilanteessa poliisin tilannekuva on ollut epäselvä, hätäkeskukseen on soitettu liian myöhään tai sutta ei ole voitu yksilöidä. Onko ohjeistus siis itsesään susi? Harva susi istuu paikoillaan poliisia odottelemassa.

”Eläimen lopetuksen pitää olla meidän toiminnassamme edelleen hyvin poikkeuksellista”, Koskimäki linjaa MT:n haastattelussa. Miksi poliisi ei halua käyttää valtuuksiaan?

Koskimäki korostaa, että poliisin pitää luottaa siihen, että suurpetojen kannat pysyvät tasapainossa. Kannansääntely on hänen mielestään lupaviranomaisen eli käytännössä maa- ja metsätalousministeriön vastuulla. Asia on toki myös ministeriön vastuulla, mutta nyt ministeriö näyttää olevan hampaaton löytämään keinoja pitää kantoja kurissa ja EU:ssa tekeillä oleva muutos suden suojelutasossa tulee viemään aikaa.

Tulisiko poliisin ja sisäministeriön ottaa tilanne haltuun? Suurpetokannat tulevat yhä kasvamaan ja poliisi itsekin on todennut moneen kertaan, että samalla myös konfliktit lisääntyvät.

Poliisiylijohtaja sanoo kuitenkin MT:n haastattelussa, että ”Ei voi olla niin, että poliisi joutuu ottamaan isompaa roolia tästä asiasta kuin kuuluu. Me olemme yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ammattilaisia.”

Niinpä! Poliisin tehtävä on poliisin verkkosivujen mukaan turvata yleinen järjestys ja turvallisuus. Poliisin keskeinen tavoite on turvalliset olot kaikille.

Miksi tämä ei koske susitilannetta kehä kolmosen ulkopuolella?