

Perjantaina 15. elokuuta tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Suomussalmella havaittiin mittava erittäin uhanalaisten raakkujen eli jokihelmisimpukoiden tuho. Hukkajoen raakkuesiintymän yli oli ajettu toistuvasti metsäkoneilla Stora Enson hakkuutyömaalla.
Poliisin tutkinta tuhosta on edelleen kesken. Tapausta tutkitaan törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Tutkintapyynnön asiasta teki Metsähallitus. Tuloksia on odotettu jo pitkään.
”Haaveena on, että tutkimus saataisiin valmiiksi alkusyksyn aikana”, tutkinnanjohtaja Tiina Lehmus Oulun poliisista valottaa.
Hänellä ei ole tässä vaiheessa enempää kerrottavaa asiasta. Seuraavan kerran poliisi kertoo lisää, kun tutkinta valmistuu.

Raakkutuho nostatti poikkeuksellisen mittavan keskustelun paitsi kyseisen tapahtuman kulusta ja vastuista, myös laajemmin siitä, miten metsäalalla huolehditaan ympäristönsuojelusta. Tällä on ollut konkreettisia vaikutuksia, uskoo MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.
”Metsäalan toimijat ovat parantaneet ja varmistaneet toimintansa laatua. Luontotietoa näyttäisi olevan nyt paremmin saatavilla.”
Toisaalta metsänomistaja voi Mäki-Hakolan mukaan edelleen jäädä ilman tietoa metsiensä luontokohteista.
Hukkajoen tapaus johti muun muassa siihen, että ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) sai Metsäteollisuus ry:n lupaamaan raakkujoille 50 metrin suojavyöhykkeet.
Metsänomistajat jäivät yksin suojavyöhykkeiden maksajiksi, koska niistä ei saa korvauksia, Mäki-Hakola harmittelee. Hän perää luonnonsuojelulakiin nykyistä selkeämpiä korvauspykäliä.
”Metsien käytön rajoituksia, joista ei makseta korvauksia, on tullut paljon. Valtion toimet asioiden kehittämisessä ovat hitaita. Myös tutkittu tieto esimerkiksi erilaisten suojakaistojen vaikutuksista on edelleen puutteellista.”
”Olemme käyneet huolellisesti läpi prosessimme, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan enää koskaan.”
Metsähallituksen mukaan Hukkajoen pelastusoperaatiossa siirrettiin noin 5 500 raakkua ajouran alapuolelta yläjuoksulle.
Viime syksyn seurannoissa havaittiin, ettei raakkujen kuolleisuus merkittävästi kasvanut yläjuoksulla, johon raakkuja siirrettiin. Alajuoksulla raakkujen kuolleisuus puolestaan oli huomattavasti korkeampi noin kilometrin matkalla.
”Onnistuimme siirtojen avulla pelastamaan todennäköisesti tuhansien raakkujen hengen, ja simpukat pystyvät jatkamaan pitkää elämäänsä”, totesi Metsähallituksen raakunsuojeluhankkeen projektipäällikkö Pirkko-Liisa Luhta tiedotteessa keväällä.
Metsähallitus tekee loppukesästä tai alkusyksystä katselmuksen Hukkajoelle, jotta saadaan selville, miten raakut tällä hetkellä voivat vaurioituneella alueella.
Stora Ensossa ja varmasti myös monessa muussa metsäyhtiössä raakkukatastrofista on otettu opiksi.
”Olemme käyneet huolellisesti läpi prosessimme, ohjeistuksemme ja eri osapuolien vastuut ja tarkentaneet niitä varmistaaksemme, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan enää koskaan”, toteaa Stora Enson yksityismetsien ostosta vastaava johtaja Tuomas Tiilikainen.
Hän kertoo, että yhtiö tiukensi ja tarkensi heti viime syksystä lähtien toimintatapoja, jotka koskivat puunhankinnan työvaiheiden suunnittelua, ohjeistusta ja toteutusta.
”Järjestimme ympäristötoimiin liittyviä lisäkoulutuksia sekä omalle henkilöstöllemme että yrittäjillemme. Koulutuksilla varmistettiin, että ympäristöasioihin liittyvät ohjeistukset varmasti ymmärrettiin.”
Stora Enso palkkasi ympäristöasiantuntijoita tukemaan metsätyömaiden suunnittelua ja valvontaa. Yhtiö sitoutui metsäteollisuuden tietojärjestelmien kehittämiseen.
Stora Ensolla ei toistaiseksi ole tietoa sille mahdollisesti lankeavista korvausvastuista, Tiilikainen sanoo.
Yhtiöllä oli ennestäänkin kattava ohjeistus raakkujen huomioon ottamiseksi, mutta sitä ei ollut Suomussalmen tapauksessa noudatettu. Raakkutuhoa pidetään useiden tekijöiden summana.
Kesäkuussa Stora Enso ilmoitti rahoittavansa raakkujen suojelua yli miljoonalla eurolla. Kuusivuotisen sopimuskauden aikana kartoitetaan raakkujen esiintymiä sekä ennallistetaan niiden elinympäristöjä.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
