Katso lista: Osa maatalouden ilmastotoimista kalliita ja tehottomia – yksi metsänhoidon keino tehokkain tapa sitoa hiiltä

Pellervon taloustutkimus PTT on laskenut maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (Misu) toteutukselle karkeat kustannus- ja vaikuttavuusarviot. Selvityksessä on tarkasteltu 27:ää maa- ja metsätalouden ilmastotoimea, jotka voivat vähentää päästöjä tai sitoa hiiltä.

Arviossa tarkasteltiin myös toimenpiteiden hyväksyttävyyttä yhteiskunnan ja maanomistajien kannalta.

PTT:n arvion perusteella kymmenen käyttökelpoisinta toimenpidettä mahdollistavat 5,2 miljoonan hiilidioksiditonnin (ekv) vuotuisen ilmastohyödyn 2035 mennessä. Se ylittää reippaasti maankäyttösektorille asetetun ilmastotavoitteen eli 3 miljoonan hiilidioksiditonnin (ekv) ilmastohyödyn kerryttämisen vuosittain. Tavoite voitaisiin täyttää pelkällä metsänlannoituksella, joka arvioitiin kustannustehokkaaksi.

Kymmenestä tehokkaimmasta keinosta neljä toteutettaisiin metsissä, viisi liittyy maankäytön muutokseen ja yksi tapahtuu maataloudessa.

Kustannustehokkaita ja yleisesti hyväksyttyjä ilmastotoimenpiteitä ovat muun muassa pellonraivausten vähentäminen, kivennäismaiden joutoalueiden metsitys, nurmiviljelyn lisääminen turvepelloilla sekä heikkotuottoisten turvepeltojen metsitys ja muuttaminen ilmastokosteikoiksi.

Moni maatalouteen kaavailtu totoimi vaikuttaa kalliilta ja ilmastovaikutuksiltaan tehottomalta. Tästä esimerkkejä ovat eloperäisten maanparannusaineiden käyttö, vesiensuojelukosteikot ja biokaasunurmen viljely.

Ilmastopaneelin jäsen, professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa, että Misun toimenpiteet eivät ehdi ja riitä tukemaan EU:n Suomelle asettamaa maankäytön nielujen ja päästöjen tavoitetta (lulucf) vuosille 2021–2025.

”Jos emme saavuta kauden 2021–2025 lulucf-velvoitetta muilta jäsenmailta ostettavien nieluyksiköiden avulla, siirtyy vaje taakanjakosektorin katettavaksi. Taakanjakosektorin lisätoimien hinnan on eri yhteyksissä arvioitu nousevan jopa 120–150 euroon per hiilidioksiditonni (ekv). Puhutaan siis aivan eri hintaluokasta kuin maankäyttösektorin päästövähennyksissä”, Seppälä huomauttaa.

Taakanjakosektorilla tarkoitetaan päästökauppasektorin ulkopuolisia toiminta-aloja, kuten liikennettä, maataloutta, rakennusten erillislämmitystä ja jätehuoltoa.

Ilmastotoimien kustannusten vertailun vuoksi on hyvä seurata myös päästökaupan hintoja. Viime vuonna päästöoikeus maksoi keskimäärin 80,1 euroa hiilidioksiditonnilta (ekv).

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman lausuntokierroksella etujärjestöt ja muut tahot korostivat, että ilmastotoimien on oltava edullisia per hiilitonni verrattuna taakanjakosektorin toimiin.

MTK:n energia- ja ilmastoasiantuntijan Anssi Kainulaisen mukaan on tärkeää, että Misun toimenpiteitä rahoitetaan maatalouden cap-tuilla, metsätalouden kannustejärjestelmä Metkalla ja metsitystuella, jolle tarvitaan lisärahoitusta vuoden 2023 jälkeen.

Erityisasiantuntija Tia-Maria Virtanen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että rahoitusta pyritään saamaan myös EU:n Life+ -ohjelmasta.

Moniin käynnissä oleviin maankäytön ilmastotoimenpiteisiin on varattu rahoitusta Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2023–2026.

Lähivuosina vuotuisia lisärahoitustarpeita koituu ainakin peltojen metsityksestä 2–6 miljoonaa, Hiilestä kiinni -ohjelmasta 6,5–8,5 miljoonaa euroa, kasvihuonekaasuinventaarion kehittämisestä 2 miljoonaa sekä pohjaveden pinnan nostamisesta turvepelloilla 14–15 miljoonaa euroa vuodessa.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona 22.2. Perussuomalaiset jätti suunnitelmasta vastalauseen. Puolue pitää Suomen ilmastotavoitteita turhan kunnianhimoisina.

Taulukko ilmastotoimien kustannuksista ja ilmastovaikuttavuudesta alkaa PTT:n raportin sivulta 66.