Suomussalmelainen 69-vuotias Jouko Kemppainen on rakentanut erilaisia hirsirakennuksia jo yli 40 vuotta. Hänellä on oma halli, jossa työt hoituvat. Hallille ei ole pitkä matka, sillä se sijaitsee kotia vastapäätä, tien toisella puolella.
Hallissa on polttomoottorikäyttöinen vannesaha, sorvi ja salvoslaite. Kemppaisella on käytössä myös metsävarusteltu traktori, jolla puut ajetaan. Suurin osa käytetystä puusta tulee ostamalla yksityisiltä tai valtiolta.

Hirret saadaan pääosin laadukkaista tyvitukeista. Parasta olisi, jos puut kaadettaisiin moottorisahalla.
”Moottorisahalla kaadettu olisi parempi hirsipuuksi. Kun moto niillä piikkirullilla karsii rungon, niin joudun ostamaan ainakin kaksi senttiä tai yhtä luokkaa isomman puun.”
Kemppaisen mukaan kyseessä on ”tämmöistä pientä harrastustoimintaa”.
Alla olevassa videossa Kemppainen esittelee itse tehtyä salvoskonetta.
Kemppainen tekee monipuolisesti rakennuksia ja pienempiä rakennelmia pyöröhirrestä. Tänä vuonna valmistuu viisi rakennusta.
”Teen muun muassa pihapöytäryhmiä, aittoja, saunoja ja kesämökkejä. Nyt tuossa on tuloillaan pieni hirsinen asuinrakennus.”

Ensimmäiset hirsirakennelmat syntyivät 80-luvulla. Silloin puut vielä vuoltiin käsin vuoluraudalla.
”1990 teit viimeisen hirsirakennuksen, jonka vuolit käsin, siis vuoluraudalla ja moottorisahalla”, Joukon vaimo Asta Kemppainen kertoo.
1995 rakennettiin hirsihalli kodin viereen. 2000-luvun alussa toiminta siirtyi Ämmänsaareen. Ämmänsaari on Suomussalmen kunnan keskustaajama.
Ämmänsaaressa Kemppaisella oli halli kunnalta vuokralla. Silloin yrityksessä oli kolme vakituista työntekijää ja rakennuksia myytiin Japania myöden. Parhaina vuosina myytiin 60‒70 rakennusta.

Kaikki kuitenkin seisahtui, kun Kemppaisen sydän pysähtyi heinäkuussa vuonna 2022.
”Oli ollut puhetta, että mennään illalla viimeistelemään mökkimme sauna, joka oli rakenteilla. Aamulla Jouko oli menossa pihalle ja yhtäkkiä kuului hirveä ryminä, kun hän kaatui. Poikamme Marko oli onneksi kotona ja alkoi heti elvyttämään häntä. Ambulanssilla meni 25 minuuttia saapua”, Asta kertoo.
Kemppaisten poika Marko viimeisteli saunan sillä aikaa, kun isä oli sairaalahoidossa.
”Olihan se muutaman kuukauden vähän toipilaana, kun rintalasta ja kylkiluita murtui, mutta kyllä se aina kävi tuolla tien takana käppäilemässä ja katsomassa, että mitähän minä tänne seuraavaksi pökäsen”, Asta kertoo.
Kemppainen ei malttanut olla vuodepotilaana.
”Monta kertaa se lääkärille soitti, että ihan oikeasti, enkö minä saa sorvata. Sitten se jo lopussa sanoi, että omalla vastuulla”, Asta sanoo.
Sydämen pysähdyksen jälkeen toiminta loppui Ämmänsaaressa.

”Sitä ennen oli myös paha myrsky Keski-Euroopassa. Me höylättiin alihankkijana sinnekin puuta. Silloin loppui puutavaran vienti kokonaan, kun siellä oli ylitarjontaa. Sitten nämä koronahommat ja muut kun tuli, niin toiminta kävi välillä ihan melkein nollissa”, Jouko kertoo.
Yöunet jäivät vähäisiksi, kun kriiseistä yritettiin selvitä.
”Sitten, kun kolme miestä oli töissä, niin oli tahtonut yöunet käydä vähäksi, kun koitti miehille töitä hommata.”
Silloin oli haastavaa aikaa.
”Silloin rupesi tuntumaan, että onko tässä mitään järkeä.”
Nyt yritys toimii pienemmällä skaalalla ja Kemppainen on yrityksensä ainoa työntekijä. Vaikka toiminta on nyt pienempää, on tänä vuonna ajettu viisisataa tukkia sorvin läpi. Kilpailijoita ei juurikaan ole ja kysyntää on jopa ylitarjonnaksi.
”Nyt noita kyselijöitä ja kiinnostuneita on ollut ihan hyvin. Se rajoittaa, kun yksi mies ei kerkeä määräänsä enempää.”
Toki haasteitakin löytyy. Työ on pitkälti kiinni säästä. Liian märkä ja liian kuiva ja kuuma keli hankaloittavat työn tekoa.
”Niin sään armoilla tuo homma. Pitäisi olla niin isot hallit, että sopisi sisällä tekemään.”
Rakentamisen taantuma on huomattu ja varsinkin omakotitalojen rakentaminen on Kemppaisen mukaan lopahtanut melkein kokonaan.
”Rakennuslupia ei ole haettu paljon mitään. Lomarakennuksia varten jonkin verran.”

Kemppaisella ei ole aikeita lopettaa työn tekoa, vaan hän aikoo jatkaa niin pitkään kuin kroppa kestää.
”Onhan tuo raskasta hommaa ja vähän olen tarkoituksella jarruttanut työtahtia. Aika menee hupaisampaan töitä tehden. Minä niin tykkään noista puuhommista. On niin mukava katsoa sitä, mitä saapi käsillään aikaiseksi. Ei minusta vaan pirtinukkoa tule tekemälläkään.”
Kemppainen vitsailee, että maanviljelijän eläke on niin pieni, että tällainen touhu on pakollista.
”Kyllä tällä leivän saapi. Rikastumaan ei pääse. Sen minä uskallan luvata.”
Yrityksen jatkajaa ei ole vielä tiedossa. Huumoria sen sijaan talosta löytyy.
”Aikoinaan, kun hirsiä sorvatessa jäi ylimääräisiä pätkiä, käytimme ne halkoina. Ihmiset nauroivat, että niillä pitää olla höylätyt halotkin”, Asta sanoo huvittuneena.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
