Asiantuntija: Susitietojen pihtaaminen tappaa kymmeniä koiria vuosittain − ”Omituista, että havaintoja pyritään salaamaan”

Suomessa tehdyt susihavainnot saavuttavat metsästäjät viiveellä, mikä on johtanut kymmenien metsästyskoirien joutumiseen susien raadeltavaksi vuosittain.

“Omituista on, että susia koskevia havaintoja pyritään salaamaan, ja että tieto susien sijainnista julkistetaan viivästettynä. Ruotsissa tarjotaan avointa tietoa susien liikkeistä ilman viiveitä”, metsästyksen juridiikkaan perehtynyt varatuomari Jarmo Kiuru sanoo. Kiuru toimii oikeusinformatiikan lehtorina Lapin yliopistolla.

Suurpedoista tehdyt havainnot merkitään Luonnonvarakeskuksen sähköiseen Tassu-järjestelmään. Havaintoja tekevät tehtävään nimetyt suurpetoyhdyshenkilöt, jotka ovat useimmiten metsästäjiä.

Ari Alinen perusti petohavainnot-sivuston menetettyään koiransa Eddyhummerin susille. Kuva: Ari Alinen

Kiuru korostaa, että metsästäjät tarvitsevat ajantasaista tietoa susien liikkeistä, sillä pelkona on arvokkaiden metsästyskoirien menettäminen susien suuhun.

Viime vuonna maksettiin korvaus 53 suden aiheuttamasta koiravahingosta, mutta kaikkia tapauksia ei korvata. Korvattavuuteen vaikuttavat muun muassa koiran rotupuhtaus ja sijoitukset näyttelyissä sekä käyttökokeissa.

Susilla on haitallinen vaikutus metsästyskoirien jalostamiseen, sillä monet koirien käyttökokeet on jouduttu peruuttamaan koealueella majailevien susien takia. Pahimmilla susialueilla on jouduttu rajoittamaan koirien käyttöä metsästyksessä tai luopumaan koirien käytöstä kokonaan.

Kiuru arvioi susitietojen salailun johtuvan ennen kaikkea siitä, että ajantasaisen tiedon susien olinpaikasta pelätään helpottavan susien salapyyntiä.

Susihavainnot viimeisen viikon ajalta saa näkyviin Luken Luonnonvaratieto-sivustolta.  Kuva: Luke

Tassu-järjestelmän tietojen luovuttamista on pyritty Kiurun mukaan estämään myös siten, että suurpetoyhdyshenkilöt on velvoitettu pitämään tiedot salassa.

“Uhkana on, että heidän käyttäjätunnuksensa järjestelmään poistetaan, mikäli tietoja luovutetaan kolmannelle osapuolelle.”

Mitään rikosvastuuta tai vahingonkorvausvastuuta tietojen luovuttamisesta ei ole säädetty.

Perusteeksi Tassu-tietojen salassapidolle on esitetty sekin, että kyseessä olisi salassa pidettävä tieteellinen tutkimusaineisto.

Kiuru huomauttaa, että tiede ja tutkimus on lähtökohtaisesti julkista. Siksi tulosten ja aineistojen tulisi olla jokaisen saatavissa ja kontrolloitavissa.

“Pohjoismaissa on omaksuttu perinne viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta. Jos halutaan, että Luonnonvarakeskuksen tutkimus nauttii kansalaisten luottamusta, tämä edellyttää sitä, että ulkopuolisillakin on mahdollisuus tutustua aineistoon, jonka pohjalta suden kanta-arviot muodostetaan.”

Suomessa ja Ruotsissa kirjattujen susihavaintojen julkisuutta säätelevän lainsäädännön taustalla vaikuttaa EU:n tietosuojadirektiivi, jota valtiot tulkitsevat toisistaan poikkeavasti.

Suomessa havaintojen salausta perustellaan silläkin, että havaintojen tekijöiden yksityisyys saattaisi vaarantua, jos heidän tekemiään havaintoja jaettaisiin kaikelle kansalle.

“Mitä haittaa siitä sitten olisi”, Kiuru kysyy. Suurpetoyhdyshenkilöiden nimet ja puhelinnumerot löytyvät yleensä riistanhoitoyhdistysten internetsivuilta.

Sutta ei liikkuvana eläimenä voi suoraan verrata vaikkapa kiinteän kotkanpesän tai raakkuesiintymän sijaintiin, Kiuru sanoo. Kuva: Andyworks / iStock

Eräs peruste suden paikkatietojen saannin viivästyttämiselle on ollut suden suojelustatus, joka madalletaan tiukasti suojellusta lajista suojelluksi lajiksi.

Kiuru toteaa, että sutta ei voi suoraan verrata vaikkapa kiinteän kotkanpesän tai raakkuesiintymän sijaintiin, koska sudet liikkuvat maastossa.

“Mahdollisesti sudenpesän sijainti on sellainen tieto, jonka voisi lain nojalla salata”, Kiuru arvioi.