Lukijalta: Sadan vuoden jalostustyö valuu hukkaan – ”ministeriö jakaa ohjeita, miten toimia kun paras ystävä on syöty”

Johanna Koskiahde kolumnissaan (MT 15.11.) kirjoitti ansiokkaasti, mitä koeriistakielto tarkoittaisi kanakoirien ja noutajien koetoiminnalle. Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä, että koira kuuluu oleellisesti suomalaiseen eräperinteeseen.

Suomessa on viisi kotoperäistä koirarotua, joista suomenpystykorva, karjalankarhukoira ja suomenajokoira ovat nimenomaan metsästyskoiria. Kuudentena metsästysrotuna on pohjanpystykorva, jonka ruotsalaiset ovat omineet.

Jalostustyötä rotujen kanssa on tehty toistasataa vuotta. Esimerkiksi karjalankarhukoiran ja suomenpystykorvan kehitys on viimeisen 50 vuoden aikana ollut hurjaa. Enää ei tarvitse asua erämaatorpassa kyseisten rotujen kanssa. Kaadollekin uskaltaa mennä jo ainakin omistaja, ehkä muutama vetomieskin.

Pystykorvan terveyshaasteisiin on pystytty vastaamaan hyvin, kyseessä on taas erittäin terve rotu.

MT:stäkin joudumme viikoittain lukemaan, kuinka hillitsemättömästi kasvanut ja ihmisiin tottunut susikanta verottaa näitä parhaita ystäviämme rotuun katsomatta. Pahimmin tämä iskee ajaviin koiriin, hirvijahdeissa pysäyttäviin koiriin ja lintukoiriin. Juuri kun kaikki näytti olevan kunnossa, muodostui tällainen uhka. Kuka enää ottaa pentua, ellei sitä uskalla metsälle päästää? Ei edes omaan pihaan iltapissalle.

Itse metsästelen Urjalassa Tampereen ja Turun puolivälissä ruuhka-Suomessa. Ei tulisi enää mieleenikään päästää koiraa metsään edes päivällä, saati että se jäisi jossakin tilanteessa sinne yöksi.

Metsästäjille jaetaan ministeriöstä ohjeita, kuinka haet korvausta, kun paras ystäväsi on syöty. Ei veronmaksajien rahoja niin hoideta, että ongelmat rahalla ratkotaan. Juurisyyhyn on puututtava, eikä siihen enää riitä yksi kannanhoidollinen lupa koko Suomeen.

Koira on minulle ja monelle muulle se paras ystävä. Ei sitä voi rahalla korvata.

Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö syyllistyy korvaushinnastossaan suorastaan rasismiin. Paperittomat eivät saa käsittääkseni mitään, ja jos on menestynyt kokeissa tai näyttelyissä, on arvokkaampi kuin tavalliset tassuttelijat.

Asian saattamisella tolalleen on kiire. Mikäli tilanne jatkuu ja pahenee, ei ole enää koiria, ei metsästäjiä eikä metsästettävääkään.

Mikko Nurmo

Valkeakoski