Riistan käyttökielto metsästyskokeissa tuhoaisi metsästyskoirarotujen jalostuksen

Metsästyskulttuurimme nojaa vahvasti metsästyskoiriin. Suomalaisten omista roduista kansalliskoira suomenpystykorva sekä karjalankarhukoira ja suomenajokoira on jalostettu työskentelemään metsästäjän apuna.

Korvaamattomia ovat toimiva pystykorva hirvi- ja lintujahdissa tai ajava koira jänisjahdissa. Lisäksi metsästyksessä erinomaisina apulaisina ovat omien alojensa mestarit, suurilukuisimpina noutajat, seisojat ja spanielit.

Metsästyskoirarodut ovat olemassa tiettyä tarkoitusta varten. Ne on jalostettu rodun työskentelyssä tarvittavia piirteitä vahvistamalla. Koirien merkitys on nykyaikana muuttunut hyödyllisestä apulaisesta sielunkumppaniksi. On alettu arvostaa rodussa kuin rodussa piirteitä, jotka eivät alkuperäisen käyttötarkoituksen näkökulmasta siihen kuulu.

Metsästyskoirien jalostamisessa ykköskriteerit ovat terveys, luonne ja käyttöominaisuudet. Ensimmäisestä saadaan tietoa Kennelliiton vahvistamista terveystutkimuksista, joita tehdään perinnöllisten vikojen ja sairauksien karsimiseksi roduista. Luonteesta saadaan selko arkisen elämän, kohtaamisten ja kokemusten myötä sekä virallisesta luonnetestistä. Käyttöominaisuuksia testataan metsästyskokeissa. Ne on rakennettu kunkin rodun käyttötarvetta vastaaviksi. Tavoite on ohjata jalostukseen rotua parhaiten edustavia yksilöitä.

Omien koirieni, noutajien, metsästyskoe mallintaa suomalaista linnustustilannetta. Kokeessa testataan koiran kyky ja taidot toimia vedessä ja maalla noutotehtävissä, ammutun pienriistan talteenotossa. Tärkeintä on tietää, että koira etsii riistaa innolla, löytää sen, ottaa suuhunsa, käsittelee sitä vahingoittamatta ja palauttaa sen ohjaajalle. Mitään näistä ei voida testata ilman, että kokeissa käytetään riistaa.

Mitä tehdään noutajalla, joka ei suostu kantamaan riistaa eikä syty sen etsinnästä? Hyvän metsästyskoiran ominaisuudet tekevät noutajasta myös hyvän kotikoiran. Siinä on sopivasti itsenäisyyttä, rohkeutta ja luottamusta ohjaajaan.

Uusi eläinten hyvinvointilaki nostaa koirankin irtaimistoon verrattavasta omaisuudesta itseisarvon omaavaksi yksilöksi. Ongelma on se, että saman lain tulkinnalla halutaan kieltää rauhoittamattomien haittalintujen sekä metsästyksen yhteydessä ammuttujen riistojen käyttö kokeissa.

Riistojen käytön kieltäminen kokeissa tuhoaisi käyttökoirien jalostuksen.

Rotukoirien jalostusta valvovalla Kennelliitolla on keskeinen rooli siinä, että jalostuksen suuntaa ohjaavista koemuodoista pidetään kiinni. Metsästyskoiraroduilla on edelleen tarkoitus olemassaololleen. Ulkonäkö ei tee koiraa, vaan sen ominaisuudet.

Eläinten hyvinvoinnin haasteissa on tekemistä muun muassa sairaaksi jalostettujen seurakoirarotujen kieltämisessä. Siinä kohtaa, kun hiilijalanjälkilaskurit näyttävät lemmikinpidon kohtuuttomaksi rasitteeksi maapallolle, alkuperäisessä työkäytössään toimivat rodut ovat niitä, joilla on perusteet säilyä.