Metsämaaperä on puustoa suurempi hiilivarasto. Siksi maaperä pitäisi ottaa huomioon metsänhoito-ohjeita ja metsätalouden tukia uudistettaessa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan metsien hiilinieluja koskevat tutkimukset keskittyvät usein puun määrään ja puutuotteiden nieluihin. Koska suurin osa hiilestä on sitoutunut maaperään, metsänhoidon vaikutuksia siihen pitäisi alkaa huomioida nykyistä paremmin.
"Maaperä on metsän suurin hiilivarasto ja se voi olla suuri kasvihuonekaasujen nielu tai lähde, johon metsänhoitopäätökset vaikuttavat", sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.
Maaperä on päästölähde ojitetuilla turvemailla. Päästöt ovat sitä suuremmat mitä ravinteisempi kasvupaikka, ja mitä syvemmälle ojitus on vienyt pohjaveden. Ojitetuilla turvemailla maaperän päästöt kasvavat hyvin voimakkaasti avohakkuun jälkeen.
Mäkipään mukaan kuusivaltaisten ojitettujen turvemaiden avohakkuita ja kunnostusojituksia tulisi välttää aina kun mahdollista.
Kivennäismailla maaperän hiilivarasto pienenee avohakkuun jälkeen erityisesti orgaanisessa kerroksessa. Mitä hitaammin avohakkuualaa uudistetaan ja uusi kasvu pääsee vauhtiin, sitä pidempään menee, että maaperä kääntyy jälleen hiilinieluksi.
Kangasmailla ainespuuston kasvua ylläpitävät maltilliset harvennukset, havupuuvaltaisuus ja kiertoajan kasvattaminen vahvistavat hiilinielua.
Mäkipään mukaan maaperä tulee huomioida metsänhoito-ohjeita päivitettäessä ja metsätalouden tukia uudistettaessa.
"Maaperän päästöjä voidaan vähentää metsänhoidon keinoin ja kivennäismailla voidaan saada aikaa hiilinieluja, jotka auttavat saavuttamaan asetetut ilmastotavoitteet", Mäkipää pohtii tiedotteessa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
