Mykkänen: Ennallistamisen pääpaino vapaaehtoisissa toimissa – maanomistajat voivat saada korvauksia tekemistään toimenpiteistä

EU:n ennallistamisasetuksen vaatimaa suojelua ja ennallistamista lähdetään tekemään vapaaehtoisuuden pohjalta, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.). Vapaaehtoisia toimia ovat esimerkiksi arvokkaiden alueiden ennallistamiseen ja suojeluun tarkoitetut Metso- ja Helmi-ohjelmat.

Metso-ohjelmassa suojelusta maksetaan korvaus, eikä luonnonhoidosta koidu metsänomistajalle kustannuksia. Helmi-ohjelmassa tehtäviin ennallistamistoimiin tukia voi hakea metsätalouden uuden kannustejärjestelmän Metkan kautta ensi vuodesta lähtien.

”Näen myös ison potentiaalin luonnonarvomarkkinoissa, joissa siis yksityistä rahoitusta luonnontilan parantamiseen kanavoidaan. Siihen valtion täytyy yhdessä maanomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa luoda selvät pelisäännöt”, Mykkänen sanoo.

Mykkäsen mukaan on ensin katsottava, miten Euroopan parlamentti suhtautuu kolmikantaneuvotteluissa saavutettuun lopputulokseen. Parlamentilla on vielä mahdollisuus olla hyväksymättä lopputulosta. Kesäkuussa asetus hyväksyttiin parlamentissa äänin 336 puolesta, 300 vastaan ja 13 tyhjää.

”Jos käy niin kuin yleensä on käynyt, että parlamentti hyväksyy neuvottelussa sovitun tuloksen, niin itse korostan, että pyrin yhdessä hallituskumppanien kanssa siihen, että kootaan laajapohjaisesti pyöreä pöytä sidosryhmiä”, Mykkänen sanoo.

Sidosryhmiin kuuluisivat esimerkiksi MTK, Metsäteollisuus ry ja luonnonsuojelutahot.

Suomi olisi kaivannut asetukseen enemmän joustoa ennallistettaviin pinta-aloihin. Kuva: Timo Haikkala

Myös jäsenmaiden neuvostolla on edessään ennallistamisasetuksen virallinen hyväksyntä. Mykkäsen mukaan se tulee menemään läpi, vaikka Suomi ei siihen ole tyytyväinen.

”On meistä riippumattomasti selvää, että määräenemmistö, joka sen edellisen version vei läpi neuvoston kantana, tulee tämän neuvottelutuloksen siunaamaan.”

Mykkäsen mukaan nyt on korostettava parlamentin suuntaan, että Suomi olisi kaivannut asetukseen lisäjoustoja laajojen luontotyyppien, kuten suo- ja harjumetsien, osalta.

”Kyse on siitä, että millaisia prosenttiosuuksia vuodelle 2030 tai 2040 mennessä tulee olla hyvään tilaan palautettua luontotyyppiä. Suomen perusasetelma lähtee siitä, että kun meillä on poikkeuksellisen suuria pinta-aloja sellaisia luontotyyppejä, joiden tilaa voidaan parantaa, asetus myös meille on paljon isompi asia luonnontilan parantamiskustannusten osalta kuin useimmille EU-maille”, Mykkänen sanoo.

Hallitus keskittyy siihen, miten asetusta sovelletaan mahdollisimman järkevästi niin, että käytössä on parhaat keinot ja kohtuuttomia toimia ei synny – jos asetus saa parlamentilta hyväksynnän.

MTK esitti huolen siitä, osataanko asetuksessa annettu kansallinen säätövara hyödyntää Suomessa omien etujemme mukaan.

”On ihan ydinkysymys, että osataanko me löytää Suomesta se Suomen malli luonnon tilan parantamiseen yhdessä. Toisaalta edistää luonnon tilan parantamista, mutta tehdä se sellaisilla keinoilla, jotka ei loukkaa omaisuudensuojaa, luo turhaa vastakkainasettelua eikä mene ääripoluille. Kyllä minä uskon, että meillä Suomessa on sitä osaamista”, Mykkänen pohtii.