Metsänomistajista on tullut pohjasakkaa – edes murhaajaa ei julisteta syylliseksi kaikkiin muihin rikoksiin

Metsänomistajat ovat rahanahneita ja häikäilemättömiä ympäristörikollisia. Pohjasakkaa. Koko metsäala on läpensä mätä. Ainoastaan raha ratkaisee. Meninkin lukemaan valtakunnan luetuimman lehden lukijakommentteja raakku-casen jälkeen. Fiilis oli samaan aikaan surullinen, toivoton ja vihainen.

Raakku-case oli erittäin valitettava ja tuomitsen sen täysin. En kuitenkaan ole huomannut, että edes murhaajaa tuomittaisiin julkisuudessa välittömästi rikolliseksi kaikkiin muihinkin rikoksiin. Metsäalan toimijoille näin tehtiin. Ensin syytettiin Stora Ensoa, mutta melko pian osansa saivat kaikki. Yleensä rikoksissa viranomainen suorittaa tutkinnan ja lopulta jakaa tuomiot.

Eikä mennyt pitkään, kun Yle alkoi etsiä lukijoiden havaintoja luonnonsuojelusäännösten vastaisesta toiminnasta metsäalalta. Pohdin, että kuinkahan moni lukija tuntee luonnonsuojelusäännökset? Toivottavasti edes toimittaja perehtyy niihin ennen kuin lähtee tekemään skandaaliuutista näiden havaintojen pohjalta.

Metsäala on kuulemma läpeensä mätä, mutta onneksi suomalaisen metsäpolitiikan vallankäyttöä tutkivassa hankkeessa, jota Koneen säätiö rahoittaa, saadaan luultavasti pian selville muun muassa miksi julkisella kritiikillä on niin vähän vaikutusta suomalaiseen metsäpolitiikkaan. Anna kun arvaan ihan ilman tutkimusta. Olisiko perustuslailla ja omaisuuden suojalla jotain tekemistä asian kanssa?

Ihmisten kaksinaismoralismi jaksaa ihmetyttää. Jos täytyy rakentaa infraa tai uusia rakennuksia, luontoarvoilla ei juurikaan ole väliä, vaikka siellä tuho on totaalinen. Metsässä lähtökohta on, että mitään ei vaaranneta eikä heikennetä. Ja erittäin usein siinä myös onnistutaankin. Jos kuitenkin tuuli kaataa kaikki puut vaikkapa lähteen ympäriltä, niin syyllinen löytyy kyllä. Kuinka moni on nähnyt julkisilla varoilla rahoitetun laitoksen kysyvän, oletko havainnut terveydenhuoltolain rikkomuksia? Ketäpä ne kiinnostavat. Ihmisiä nyt kuolee päivittäin muutenkin.

Surullisinta tämän hetken keskustelussa on, että täällä maailman onnellisimman kansan keskuudessa vain epäonnistumiset nostetaan esille. Niiden puuttuessa kaivetaan tarvittaessa tapauksia, joissa ei ole tapahtunut mitään ekologista vahinkoa, mutta ne eivät miellytä silmää. Harmittaa kaikkien niiden metsäammattilaisten ja metsänomistajien puolesta, jotka päivittäin pohtivat ja toteuttavat luonnonhoitotoimia. Kyllä he toki samalla myyvät puuta, suunnittelevat työmaita, avustavat puukaupoissa tai hakkaavat puita. Niin kuuluukin olla, sillä metsä on edelleen toimeentulon lähde erittäin monelle ja välillisesti ihan kaikille suomalaisille.