Pari sanaa ei tee lainsuojattomaksi – laki suojaa puronvarret ja lähteet edelleen

Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä nousi metsälakiin vuoden 1997 alusta. Niin sanotun kymppipykälän kohteet ovat siitä asti olleet osa metsäammattilaisten arkea. Metsälain vuoden 2014 alusta voimaan tulleessa lakimuutoksessa metsälakikohteiden määritelmään lisättiin pienialaisuus ja metsätaloudellinen vähämerkityksellisyys.

Yle uutisoi hiljattain muutaman vuoden takaista asiaa. Viranomaisen lain tulkinta muuttui ja samalla 34 000 hehtaaria suojeltuja luontokohteita poistui järjestelmistä. Tuhannet puronvarret ja lähteet muuttuivat uutisen mukaan ”lainsuojattomiksi vain parin sanan vuoksi”.

Viranomainen on ehkä vain yrittänyt noudattaa lakia. Tässä tapauksessa muutoksen aiheutti paitsi vuoden 2014 lakimuutos, niin myös se, ettei aiemmin tehty kartoitus enää pitänyt paikkaansa. Metsätietolaki edellyttää pitämään aineistot ajan tasalla.

Poistetuista lakikohteista noin 20 000 hehtaaria oli vähäpuustoisia soita ja noin 4000 hehtaaria muita vähäpuustoisia elinympäristöjä. Vain 4000 ha oli ollut statukseltaan puroja, noroja ja lähteitä. Vain parilla sanalla saatiin siis tämäkin, sinänsä ihan totta oleva asia, käännettyä todellisuutta surkeammaksi.

Veera Saari Jyväskylän yliopistosta selvittää nyt väitöstutkimuksessaan, miten metsälaki onnistuu suojaamaan talousmetsien monimuotoisuuskohteita. Samassa tutkimuksessa tulee selvitettyä, minkälaisia nämä järjestelmästä poistetut kohteet ovat. Ennakkotiedon mukaan osa kohteista nauttii nykyisin pysyvän suojelun statusta, osa ei ole koskaan oikea metsälakikohde ollutkaan, osassa maankäyttö on vaihtunut ja osa kohteista on vaan muuttunut.

Odotan mielenkiinnolla Saaren tutkimuksen tuloksia. Asiaa on tutkittu toki aiemminkin muun muassa Luken toimesta. Oma tuntuma on, että ”kymppipykälän kohteet” toimivat käytännössä hyvin. Tahallisia lainrikkomuksia tapahtuu käsitykseni mukaan hyvin vähän. Inhimillisen vahingon riski sen sijaan on aina. Säälin sitä metsäkoneenkuljettajaa, joka menee talvikelissä iltavuoroon hakkaamaan toimistotyönä tehtyä leimikkoa, jossa sattuu olemaan vaikkapa tihkupinta. Hän on vastuussa metsälakikohteen säilymisestä.

Myös luonto tekee tepposensa. Surullisimpina tapauksina pidän itse purojen varsia, joiden ympäriltä on kaadettu tiheässä kasvanut kuusikko. Vaikka puronvarteen olisi jätetty reilu suojakaista, niin eihän nämä vuosikymmenet toisistaan tukea hakeneet kuuset kestä pystyssä edes normaalissa syysmyräkässä.

Kun halutaan huolehtia, että lähteet, tihkupinnat ja norot säilyvät, tarvitaan edelleen ihmistä, joka jalkautuu maastoon. Kaikki luotettava data, mitä maastotyön tueksi saadaan, otetaan kuitenkin ilolla vastaan.

Metsänomistaja voi hakea lakikohteisiin taloudellista kompensaatiota. Vuonna 2024 voimaan tulevan Metsätalouden kannustinjärjestelmän ympäristötukeen tulee korvaus myös kuolleelle puustolle. Hyvään suuntaan ollaan tässäkin menossa.