Tässä ovat retkeilijöiden stereotyypit ‒ tunnetko sinä Harhailijan, Etenijän ja Valloittajan?

Pyysin kollegoitani avuksi määrittelemään erilaisia retkeilijän stereotyyppejä. Niitähän riitti, ja sain loppupäivän hykerrellä vatsalihakseni kipeiksi.

Vaikuttaa siltä, että kriittistä tarkastelua harjoitetaan niin itseä kuin muita luonnossa liikkujia kohtaan.

Yksi tunnustautuu Sienestäjäksi, joka on valmis hylkäämään retkiseurueensa ja koko siihenastisen elämänsä silmänräpäyksessä hyvän sienipaikan tullen.

Toinen esittelee Harhailijan, joka ei osaa lukea karttaa eikä oikeastaan seurata opasteitakaan.

”Harhailijalla on enemmän intoa kuin osaamista ja tajuaa usein kesken retken lähteneensä eri paikasta kuin alun perin luuli. Harhailijan retket päättyvät usein siihen, että hän odottaa tien poskessa tunnin ajan taksia, joka ajaa väsyneen retkeilijän 15 kilometrin päähän takaisin auton luo parkkipaikalle, jonne harhailija ei enää omin avuin löytänyt takaisin.”

Kuvailu ”perustuu tositapahtumiin” eli henkilö todennäköisesti kertoo itsestään.

Asian arkaluonteisuuden vuoksi yksityisviestillä lähestyy Raahautuja: ”Intohimoisen eränkävijän puoliso, joka velvollisuudentunnosta osallistuu puolisonsa harrastukseen, vaikka inhoaa joka hetkeä. Vihaa Lapin autioita, karuja, kivisiä näkymiä, painavaa rinkkaa, ruuan söheltämistä nuotiolla, silmiin menevää savua, itikoita, sadetta ja varsinkin yöpymistä teltassa tai autiotuvassa.”

Päiväretket Etelä-Suomen metsissä – mitä rehevämmissä, sitä parempi – ovat nykyään mieluinen ja ainoa ulkoilumuoto, ex-Raahautuja tilittää. Yöt hän nukkuu vastaisuudessa aina lakanoissa.

Raahautujan puoliso, tai ex-puoliso, on yleensä tyyppiä Etenijä. Hänen tavoitteensa on kulkea retkeilyreitit mahdollisimman nopeasti. Ohittaa kaikki muut vauhdilla eikä jää ihailemaan maisemia. Juomista ja välipalaa varten ei tarvitse pitää taukoja, vaan ne hoidetaan juoksuksi vaihtuneen kävelyn ohessa.

Lapissa paikalliset eivät ole aina mielissään, jos kala-apajille saapuu etelän vieraita. Valloittaja kiitää kodalle vaikka juosten, jos joku yrittää omalle (valtion) tulipaikalle ja levittäytyy niin, ettei muilla ole mitään mahdollisuutta asettua samaan paikkaan.

Varautuja lienee kollegan kuvaama ”aikuiseksi kasvanut pikkupoika, jolla on kaikki taktiset remmit, Varustelekasta ostetut maastopuvut, tuubihuivit, verikauhat, ainakin neljä erilaista veistä ja kaksi sytkäriä.”

Eräjormaksi nimitetään milloin päästä varpaisiin Fjällräveniin sonnustautunutta konkarivaeltajaa, milloin vanhan liiton metsästäjä-keräilijää Nokia-saappaineen.

Annetaan kaikkien edellämainittujen sekä lokeroiden ulkopuolelle jääneiden nauttia luonnon helmistä – luontoa ja lajitovereita kunnioittaen.