Pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkiä halutaan myyntiin – liki puolet metsänomistajista lisäisi luonnontuotteiden keruuta metsistään

Kaksi viidestä metsänomistajasta on kiinnostunut tuottamaan ja myymään mahlaa, pakuria, kerkkää tai muita luonnontuotteita metsistään. Saman verran antaisi luvan jollekin toiselle osapuolelle luonnontuotteiden tuottamiseen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen metsäkeskuksen kyselyssä selvitettiin pohjoiskarjalaisten metsänomistajien näkemyksiä luonnontuotteista, luomukeruualueista ja jokamiehenoikeuksista.

Kyselyssä luonnontuotteiksi nimitettiin jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita. Esimerkiksi marjat ja sienet kuuluvat jokamiehenoikeudella kerättäviin tuotteisiin, mutta pakuri, mahla ja kerkät eivät kuulu.

Metsänomistajista 34 prosenttia antaisi kyselyn mukaan luvan hyödyntää metsiään matkailu- tai ohjelmapalveluihin.

Kiinnostusta tuotteisiin metsänomistajilla on, mutta tällä hetkellä heistä vain 14 prosenttia kerää myyntiin marjoja ja sieniä. Jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita metsänomistajista tuottaa vain alle neljä prosenttia.

Luonnontuotteiden tuottamisella olisi mahdollista monipuolistaa ja tasoittaa metsistä saatavaa tulovirtaa.

Metsien luomukeruualueiden sertifiointi kiinnostaa metsänomistajia, mutta siitä ei haluta aiheutuvan ylimääräistä työtä tai kustannuksia.

Metsänomistajat luokiteltiin heidän ilmoittamien tavoitteidensa mukaisesti neljään ryhmään: monitavoitteiset ja virkistyskäyttäjät, luonnonsuojelijat, puuntuottajat sekä perinnönjättäjät.

Metsänomistajaryhmistä monitavoitteiset ja virkistyskäyttäjät sekä puun tuottajat olivat muita useammin kiinnostuneita tuottamaan luonnontuotteita myyntiin.

”Tulos auttaa suuntaamaan luonnontuotealan kehittämistoimenpiteitä näille metsänomistajaryhmille”, tutkija Hanna Muttilainen Lukesta sanoo.

Lähes kaikki vastaajat pitivät mahdollisuutta kerätä marjoja ja sieniä jokamiehenoikeuksien nojalla hyvänä asiana. Yli puolet kuitenkin oli sitä mieltä, että kaupallisen keruun pitäisi perustua sopimuksiin. Erityisesti itse myyntiin keräävät metsänomistajat suhtautuivat jokamiehenoikeuksiin negatiivisemmin.

Metsien luomukeruualueiden sertifiointiin metsänomistajat suhtautuivat myönteisesti. Erityisesti jokamiehenoikeuksiin myönteisesti suhtautuvat kokivat luomukeruualueiden sertifioinnin hyvänä asiana.

45 prosenttia kaikista vastaajista oli valmis sertifioimaan metsiään joko kokonaan tai osittain, jos siitä ei koituisi metsänomistajalle vaivaa tai kustannuksia.

Lähes kaikille luomukeruualueiden sertifiointi oli kuitenkin uusi asia, ja he halusivat saada siitä lisätietoa.

Kyselytutkimus toteutettiin osana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen Luomua ja luonnontuotteita metsävaratietoihin -hanketta.

Suomessa on 6,9 miljoonaa hehtaaria luomukeruualueita, joista selvästi suurin osa on valtion mailla. Yksityisessä omistuksessa olevaa luomukeruualuetta tarvittaisiin Luken mukaan lisää, jotta voitaisiin tuottaa maanomistajan luvalla kerättäviä luonnontuotteita luomuna.

Metsänsä voi liittää luomukeruualueisiin kahdella eri tavalla: perusmallilla ja selvittäjämallilla. Perusmallilla metsänomistaja liittyy itse luomuvalvontaan, laatii vuosisuunnitelman metsästä kerättävistä ja myytävistä luonnontuotteista ja hoitaa luomuvalvontaan liittyvät maksut.

Selvittäjämallissa selvittäjä liittää alueen luomuvalvontaan ja laatii luomusuunnitelman. Molemmissa malleissa metsänomistaja sitoutuu noudattamaan luomutuotannon ehtoja.

Ruokavirasto on päivittänyt luomutuotannon ehtoja ja luomukeruulla on omat keruutuotannon ehdot. Luomumerkintä ei kuitenkaan saisi olla liian kallis tai monimutkainen keino hankkia lisäarvoa lopputuotteille.